Paljon on tapahtunut viime blogin jälkeen. Kesä on laskeutunut Suomeen ja puut ovat alkaneet vihertää. Myös pyöräilyinto on kasvanut suunnattomasti. Ajoin maaliskuussa viikon verran Espanjan auringon alla ja huolsin samalla veljeäni etappikisoissa. Pääsin itse ajelemaan iltasin hyvissä olosuhteissa ja aloin löytää jälleen kipinää harjoitteluun. Talvi meni miten meni ja välillä oli tosi vaikeita jaksoja ja saattoi vierähtää viikko tai toinenkin ilman että liikuin juuri lainkaan. Sitten sain taas langasta kiinni ja sain hyvää treeniä pari viikkoa ja jälleen kadotin otteen ja motivaation. Kunto sahasi ylös alas, mutta pystyin silti yllättävän hyvin ajamaan talven Wattbike-kisoissa. Ehkä tähän auttoi se, että valtaosa harjoittelusta oli pyöräilyä, joten vaikka harjoitusmäärät eivät suuria olleetkaan niin lähes kaikki harjoittelu oli pyöräilyä kehittävää. Tein talvella myös Wattbike-treenejä enemmän kuin ennen ja en unohtanut täysin koviakaan treenejä, kuten edellisenä talvena pääsi käymään.
Loppukevät oli työlästä koulun
kanssa (työtä riittää edelleenkin) ja elin jatkuvassa stressitilassa. Samaan
aikaan yritin treenata ja yhtälö oli vaikea. Innostuin huhtikuun alussa
kuitenkin pyöräilystä niin paljon, että se antoi vaan lisää energiaa arjessa
jaksamiseen. Viime vuodet pyöräilytreeni on ollut usein pakkopullaa, mutta nyt
sitä halusi tehdä vaan enemmän ja enemmän. Isoja pyöräilykipinän syttymiseen
vaikuttaneita tekijöitä olivat uudet pyörät sekä palkinnoksi saamani
GPS-ajotietokone. Etenkin Focuksen Spine 27,5” -täysjoustopyörä oli ratkaiseva.
Pääsin ajamaan täysjoustolla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010 ja fiilis
oli hyvä. Kyseessä oli enemmän trailikäyttöön tarkoitettu pyörä, jolla oli
hauska kruisailla Jyväskylän seudun teknisillä poluilla. Kun otin vielä mukaan
GPS-laitteen, oli uusien polkujen löytäminen ja ajeleminen paljon helpompaa kun
ei tarvinnut miettiä että eksyykö vai ei. Aloin ajella yli kolmen tunnin
lenkkejä (jotka ovat olleet harvassa viime vuosina) maastossa. Pidin tahdin
rauhallisena ja nautin luonnossa olemisesta ja pyöräilystä. Täysjousto antoi
anteeksi töyssyissä ja pystyin etenemään riittävän rauhallisesti. Kunto alkoi
nopeasti kehittyä. Etupäässä ajoin rauhallisesti ja loin pohjaa, mutta ajelin
myös kavereiden kanssa huhtikuun aikana kolme harjoitusviikkokisaa, joista sain
kovaa ärsykettä harjoitteluun. Huhtikuun ja toukokuun alun työt tuottivat
tulosta ja pystyin tekemään toukokuussa Harju MTB-kilpailussa oman ennätyksen
ja samalla reittiennätyksen. Tähän vaikutti ehkä jonkin verran viime vuotta
parempi Focuksen jäykkäperäinen pyörä, mutta olin kuitenkin erittäin
yllättynyt.
![]() |
Näillä varusteilla ajelen tänä vuonna! |
Innostuin ajamaan entistä
enemmän ja ajoin seuraavassa kisassa (Jämsä MTB) mielestäni elämäni parasta maastoajoa.
Kun ajoin kilpailun lopussa kovaa, pystyin ajamaan itseni todella ahtaalle.
Tästä innostuneena lähdin heti seuraavana päivänä ajamaan Finnfalz-tiimin
kanssa Tampereelle Rosendahl GP-maantiekilpailuun. Se kilpailu hieman tasotti virtaa
ja olin aika siipi maassa kisan jälkeen. En ollut palautunut yhtään edellisen
päivän maastokisasta. Kuntopohja oli vielä niin olematon että pystyin ajamaan
vain yksittäisiä kovia kisoja, mutta tarvitsin pitkät palautukset. Tästä
pettyneenä ja sisuuntuneena tähtäsin seuraavan viikon Tavastia 3 days-etappiajoon.
Halusin saada hyvän tuloksen, sillä yksi etappikisan etapeista oli 10 km tempo.
Heti perjantain korttelissa pystyin ajamaan hyvää, aktiivista ajoa ja lauantain
tempossa pääsin sitten toiseksi. Olin tyytyväinen kun kaikkien vaikeuksien
jälkeen olin päässyt kohtalaiseen vireeseen myös maantiellä. Kaksi seuraavaa
maantie-etappia meni sinnitellessä ja ei ollut paljoa tehtävissä. Sijoituin
kuitenkin kokonaiskisassa neljänneksi, mikä on urani parhaita sijoituksia. Sain
taas uskoa ja luottoa tekemiseen.
Etappikisa aiheutti kovan
kuormituksen elimistöön, yhdistettynä muihin arjen stresseihin. Kolme päivää
meni lähes täysin lepäillessä. Yritin ajaa, mutta jalat ei pystyny. Aloin
tuskastua, kun tämä oli aivan uusi tilanne tänä keväänä. Palautuminen kesti kauemmin
kuin yleensä. En ollut vielä täysin palautunut torstaiksikaan, mutta tein
kuitenkin torstaina ja perjantaina kovia vetoja yhtä tutkimusta varten ja
lauantaina kävin vielä ajamassa vajaan tunnin kovan tempotreenin. Tämän jälkeen
olin totaalisen ”montussa”. Maksimisykkeet olivat 40 lyöntiä alemmat kuin
lepotilassa ja peruskuntolenkillä pystyin jauhamaan parikymmentä lyöntiä
alemmilla sykkeillä kuin yleensä. Tilanne oli erittäin huolestuttava. Tein
kevyitä treenejä seuraavalla viikolla, mutta tilanne ei tuntunut parantuvan
lainkaan. Mieliala laski ja motivaatio ajamiseen alkoi rakoilla. Torstaina
yritin ajaa kovaa mutta meno loppui välittömästi, sillä en saanut itsestäni
mitään irti ja jalat menivät välittömästi hapoille. Tähtäsin lauantain
Laajavuori MTB Marathon-kilpailuun mutta olin surkeassa iskussa. Yritin syödä
ja juoda mahdollisimman paljon kahden päivän ajan ja lisäksi hieroin jalkoja ja
tein valmistavat harjoitteet mahdollisimman hyvin. Lauantain kisa-aamuna jalat
tuntuivat erittäin hyviltä. Hämmästelin, että mitä on tapahtunut. Ajattelin sen
olevan vain väliaikaista ja poljin kisapaikalle. Lähdin kisassa rohkeasti
kärkeen, vaikka en ehtinyt ottaa yhtään alkuverkkaa. Pystyin taistelemaan
kolmossijasta vielä muutama kilometri ennen maalia, mutta sitten oli annettava
hieman periksi.
Kuvaaja: Tarja Kivirinta |
Oli uskomatonta että ajoin yhden parhaista maratoneista yhdellä
Suomen rankimmista reiteistä, joka ei sovi lainkaan kaltaiselleni 80-kiloiselle
”tankkerille”.
Kuvaaja: Touho Häkkinen |
Kuvaaja: Touho Häkkinen |
Ajattelin että nyt homma alkoi
toimia ja yritin palata treenin pariin. Palautumisen kanssa tuli kuitenkin
jälleen samat ongelmat kuin aiemmin. Vaikka päiviä kului, kulku oli jatkuvasti
nihkeää ja sitä se on edelleenkin. Tähtään nyt keskiviikon SM-tempoon, joka on
yksi kauden päätavoitteistani. Palautuminen edellisestä kisasta on kuitenkin
vielä kesken enkä oo saanu tempotreeneissä irti parastani. Toivottavasti SM-kilpailu
jälleen sytyttää ja elvyn siihen mennessä.
Alkukausi on mennyt tulosten
valossa paljon paremmin kuin odotin ja tämä on ollut yksi parhaista kauden
aloituksistani. Kuitenkin palautumisen hitaus on yllättänyt. Siihen löytyy
syynsä talven vähistä harjoitustunneista. Nyt kohti kauden ensimmäistä siniristipaidan
metsästysretkeä ja tempojyrien kohtaamista!