Katsaus alkukauteen

Paljon on tapahtunut viime blogin jälkeen. Kesä on laskeutunut Suomeen ja puut ovat alkaneet vihertää. Myös pyöräilyinto on kasvanut suunnattomasti. Ajoin maaliskuussa viikon verran Espanjan auringon alla ja huolsin samalla veljeäni etappikisoissa. Pääsin itse ajelemaan iltasin hyvissä olosuhteissa ja aloin löytää jälleen kipinää harjoitteluun. Talvi meni miten meni ja välillä oli tosi vaikeita jaksoja ja saattoi vierähtää viikko tai toinenkin ilman että liikuin juuri lainkaan. Sitten sain taas langasta kiinni ja sain hyvää treeniä pari viikkoa ja jälleen kadotin otteen ja motivaation. Kunto sahasi ylös alas, mutta pystyin silti yllättävän hyvin ajamaan talven Wattbike-kisoissa. Ehkä tähän auttoi se, että valtaosa harjoittelusta oli pyöräilyä, joten vaikka harjoitusmäärät eivät suuria olleetkaan niin lähes kaikki harjoittelu oli pyöräilyä kehittävää. Tein talvella myös Wattbike-treenejä enemmän kuin ennen ja en unohtanut täysin koviakaan treenejä, kuten edellisenä talvena pääsi käymään.
 

Loppukevät oli työlästä koulun kanssa (työtä riittää edelleenkin) ja elin jatkuvassa stressitilassa. Samaan aikaan yritin treenata ja yhtälö oli vaikea. Innostuin huhtikuun alussa kuitenkin pyöräilystä niin paljon, että se antoi vaan lisää energiaa arjessa jaksamiseen. Viime vuodet pyöräilytreeni on ollut usein pakkopullaa, mutta nyt sitä halusi tehdä vaan enemmän ja enemmän. Isoja pyöräilykipinän syttymiseen vaikuttaneita tekijöitä olivat uudet pyörät sekä palkinnoksi saamani GPS-ajotietokone. Etenkin Focuksen Spine 27,5” -täysjoustopyörä oli ratkaiseva. Pääsin ajamaan täysjoustolla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010 ja fiilis oli hyvä. Kyseessä oli enemmän trailikäyttöön tarkoitettu pyörä, jolla oli hauska kruisailla Jyväskylän seudun teknisillä poluilla. Kun otin vielä mukaan GPS-laitteen, oli uusien polkujen löytäminen ja ajeleminen paljon helpompaa kun ei tarvinnut miettiä että eksyykö vai ei. Aloin ajella yli kolmen tunnin lenkkejä (jotka ovat olleet harvassa viime vuosina) maastossa. Pidin tahdin rauhallisena ja nautin luonnossa olemisesta ja pyöräilystä. Täysjousto antoi anteeksi töyssyissä ja pystyin etenemään riittävän rauhallisesti. Kunto alkoi nopeasti kehittyä. Etupäässä ajoin rauhallisesti ja loin pohjaa, mutta ajelin myös kavereiden kanssa huhtikuun aikana kolme harjoitusviikkokisaa, joista sain kovaa ärsykettä harjoitteluun. Huhtikuun ja toukokuun alun työt tuottivat tulosta ja pystyin tekemään toukokuussa Harju MTB-kilpailussa oman ennätyksen ja samalla reittiennätyksen. Tähän vaikutti ehkä jonkin verran viime vuotta parempi Focuksen jäykkäperäinen pyörä, mutta olin kuitenkin erittäin yllättynyt.

Näillä varusteilla ajelen tänä vuonna!

Innostuin ajamaan entistä enemmän ja ajoin seuraavassa kisassa (Jämsä MTB) mielestäni elämäni parasta maastoajoa. Kun ajoin kilpailun lopussa kovaa, pystyin ajamaan itseni todella ahtaalle. Tästä innostuneena lähdin heti seuraavana päivänä ajamaan Finnfalz-tiimin kanssa Tampereelle Rosendahl GP-maantiekilpailuun. Se kilpailu hieman tasotti virtaa ja olin aika siipi maassa kisan jälkeen. En ollut palautunut yhtään edellisen päivän maastokisasta. Kuntopohja oli vielä niin olematon että pystyin ajamaan vain yksittäisiä kovia kisoja, mutta tarvitsin pitkät palautukset. Tästä pettyneenä ja sisuuntuneena tähtäsin seuraavan viikon Tavastia 3 days-etappiajoon. Halusin saada hyvän tuloksen, sillä yksi etappikisan etapeista oli 10 km tempo. Heti perjantain korttelissa pystyin ajamaan hyvää, aktiivista ajoa ja lauantain tempossa pääsin sitten toiseksi. Olin tyytyväinen kun kaikkien vaikeuksien jälkeen olin päässyt kohtalaiseen vireeseen myös maantiellä. Kaksi seuraavaa maantie-etappia meni sinnitellessä ja ei ollut paljoa tehtävissä. Sijoituin kuitenkin kokonaiskisassa neljänneksi, mikä on urani parhaita sijoituksia. Sain taas uskoa ja luottoa tekemiseen. 

Etappikisa aiheutti kovan kuormituksen elimistöön, yhdistettynä muihin arjen stresseihin. Kolme päivää meni lähes täysin lepäillessä. Yritin ajaa, mutta jalat ei pystyny. Aloin tuskastua, kun tämä oli aivan uusi tilanne tänä keväänä. Palautuminen kesti kauemmin kuin yleensä. En ollut vielä täysin palautunut torstaiksikaan, mutta tein kuitenkin torstaina ja perjantaina kovia vetoja yhtä tutkimusta varten ja lauantaina kävin vielä ajamassa vajaan tunnin kovan tempotreenin. Tämän jälkeen olin totaalisen ”montussa”. Maksimisykkeet olivat 40 lyöntiä alemmat kuin lepotilassa ja peruskuntolenkillä pystyin jauhamaan parikymmentä lyöntiä alemmilla sykkeillä kuin yleensä. Tilanne oli erittäin huolestuttava. Tein kevyitä treenejä seuraavalla viikolla, mutta tilanne ei tuntunut parantuvan lainkaan. Mieliala laski ja motivaatio ajamiseen alkoi rakoilla. Torstaina yritin ajaa kovaa mutta meno loppui välittömästi, sillä en saanut itsestäni mitään irti ja jalat menivät välittömästi hapoille. Tähtäsin lauantain Laajavuori MTB Marathon-kilpailuun mutta olin surkeassa iskussa. Yritin syödä ja juoda mahdollisimman paljon kahden päivän ajan ja lisäksi hieroin jalkoja ja tein valmistavat harjoitteet mahdollisimman hyvin. Lauantain kisa-aamuna jalat tuntuivat erittäin hyviltä. Hämmästelin, että mitä on tapahtunut. Ajattelin sen olevan vain väliaikaista ja poljin kisapaikalle. Lähdin kisassa rohkeasti kärkeen, vaikka en ehtinyt ottaa yhtään alkuverkkaa. Pystyin taistelemaan kolmossijasta vielä muutama kilometri ennen maalia, mutta sitten oli annettava hieman periksi. 

Kuvaaja: Tarja Kivirinta

Oli uskomatonta että ajoin yhden parhaista maratoneista yhdellä Suomen rankimmista reiteistä, joka ei sovi lainkaan kaltaiselleni 80-kiloiselle ”tankkerille”. 

Kuvaaja: Touho Häkkinen

Kuvaaja: Touho Häkkinen

Ajattelin että nyt homma alkoi toimia ja yritin palata treenin pariin. Palautumisen kanssa tuli kuitenkin jälleen samat ongelmat kuin aiemmin. Vaikka päiviä kului, kulku oli jatkuvasti nihkeää ja sitä se on edelleenkin. Tähtään nyt keskiviikon SM-tempoon, joka on yksi kauden päätavoitteistani. Palautuminen edellisestä kisasta on kuitenkin vielä kesken enkä oo saanu tempotreeneissä irti parastani. Toivottavasti SM-kilpailu jälleen sytyttää ja elvyn siihen mennessä. 

Alkukausi on mennyt tulosten valossa paljon paremmin kuin odotin ja tämä on ollut yksi parhaista kauden aloituksistani. Kuitenkin palautumisen hitaus on yllättänyt. Siihen löytyy syynsä talven vähistä harjoitustunneista. Nyt kohti kauden ensimmäistä siniristipaidan metsästysretkeä ja tempojyrien kohtaamista!