keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Antoisaa tuskaa – Wattbike SM 10 km, Espoo 6.2.2015



Viimeistelyharjoitukset, tavaroiden pakkaus, reissaaminen ja kaikki muu työ vain sen takia, että olin osallistumassa jälleen wattbiken SM-kilpailuihin. Eikä oikeastaan ”vain”, vaan juuri sen takia että olin menossa wattbike-kilpailuun. En tiedä kuinka moni arvostaa esimerkiksi voittoa wattbike-kilpailusta. Ehkä jotkut, mutta varmasti monet eivät arvosta ja ymmärrän sen. En kuitenkaan juuri välitä siitä, sillä ajan kisoja sen takia että ne ovat itselleni tärkeitä. Vuosia jatkunut wattbike-kisojen kiertäminen on tarjonnut joka talvelle mielekkäitä tavoitteita ja motivaatiopiikkejä. Ne ovat toimineet myös hyvinä harjoituksina siinä mielessä, että olen voinut testata omien viimeistelyharjoitusteni toimivuutta ennen varsinaisen kilpailukauden alkamista. Kilpailut ovat kannustaneet tekemään myös talvella kovia treenejä ja treenien tulokset on pystynyt hyvin havaitsemaan wattbike-kilpailuissa. Kilpailut ovat henkireikä keskellä pimeää, kylmää, märkää talvea ja minulle jo tavallaan elämäntapa. Pyrin osallistumaan kisoihin vaikka en olisi aivan parhaassa vireessä ja haluan tukea samalla myös kisojen järjestäjiä osallistumalla. En tiedä millä pitäisin talvella motivaatiotani yllä, jos en olisi aikanaan löytänyt näihin wattbike-kilpailuihin. Wattbike-kisojen järjestäjä ja wattbike-pyörien maahantuoja, Indoor Sports Oy, toimii myös yhteistyökumppaninani ja olen saanut jo useamman vuoden mahdollisuuden harjoitella kotona wattbikella. Ilman wattbikea harjoittelu olisi aivan erilaista, joten olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Ja wattbike-kisojen olemassaolo on vielä bonus kaiken päälle.
 
Kilpailu käynnistyi. Kuvaaja: Piia Halme
Wattbiken 10 km Suomen mestaruus kilpailut pidettiin jälleen tuttuun tapaan Espoossa, suuressa palloiluhallissa. Paikka on yksi wattbike-cupin historian parhaista hyvien suoritusten tekemiseen, sillä halli on ilmava ja korkea ja mahdollistaa hyvän hapen saannin. Vuosien varrella kisoja on ajettu myös monissa pienissä huoneissa, jolloin ilmanlaatu ei ole ollut paras mahdollinen ja sekä kuumuus että verenmaku suussa ovat haitanneet suoritusta. Espoon hallissa on kuitenkin ollut joka kerta huippuedellytykset hyviin aikoihin ja Suomen ennätyksiäkin on syntynyt, kuten tällä kertaa naisten sarjassa. Valmistauduin kilpailuun hyvin ja tein huolelliset lämmittelyt musiikin siivittämänä. Lähdössä olin melko jännittynyt, mutta myös luottavainen. Olin asettanut itselleni tavoitteen kirkastaa viime vuotinen hopea kullaksi ja ajaa oman ennätyksen tuntumaan. Koska olen ajanut kauan wattbikea, tiesin tarkalleen millä teholla täytyi lähteä liikkeelle, jotta saavuttaisin tavoitteeni. Päätin ajaa tasavauhtia alusta loppuun ja katsoa mihin se riittäisi. Lähdin maltilla liikkeelle ja katsoin väärin monitoriani, luullen lähteneeni heti kärkipaikalle. Luulin johtavani kisaa, mutta vasta noin ensimmäisen kilometrin jälkeen huomasin, että olinkin toisena ja ero kärjessä ajaneeseen Jesse Uusiperheeseen kasvoi jatkuvasti. Hetken ajattelin muuttaa taktiikkaa ja lähteä seuraamaan Jesseä, mutta maltoin mieleni ja ajattelin että saavuttaisin Jessen mahdollisesti myöhemmin jos jaksaisin ajaa tasaisella teholla. Ajo eteni hyvin ja pystyin pitämään kakkossijani koko ajan. 
 
Tuska alkaa poltella jäsenissä! Kuvaaja: Piia Halme


Kilpailun puolivälin jälkeen odotin tuttua hyytymisen tunnetta, mutta sitä ei tällä kertaa tullutkaan. Pystyin jatkamaan tasaisesti ja aloin saavuttaa Jesseä metri metriltä. Ero oli pahimmillaan jo yli seitsemän sekuntia. Kun noin yhdeksän minuuttia oli ajettu, alkoivat ensimmäiset vaikeudet. Jalkoja kivisti ja hengitys kävi kiivaana. Syke oli noussut jo reilusti yli 190 lyönnin ja tuli se kohta jolloin tekee mieli antaa periksi. En kuitenkaan voinut luovuttaa sillä olin jo niin lähellä johtajaa. Päätin rynnistää ohitse. Niin tapahtuikin reilu kilometri ennen maalia ja ehdin tuudittautua hetkeksi voittamisen huumaan. Matka maaliin oli kuitenkin vielä pitkä ja sain todeta sen kantapään kautta. Jesse pisti isoa vaihdetta silmään ja runttasi väkisin uudestaan ohitse. Olin mykistynyt. Luulin kilpailun jo ratkenneen, mutta niin ei todellakaan käynyt. Lopun tuska iskostui mieleen ja olin epätoivoinen tippuessani uudestaan toiselle sijalle. Taistelin vastaan, mutta Jessen viimeisen minuutin veto oli hirmuinen. Pystyin kuitenkin aloittamaan oman kirin noin puoli minuuttia ennen loppua ja nostin watit hiljalleen kohti 600 wattia. Sain supistettua hieman eroa, mutta sitä jäi kuitenkin maalissa vielä noin puolitoista sekuntia. Olin hieman pettynyt mutta silti erittäin tyytyväinen. En olisi uskonut ajavani sekunnin päähän ennätyksestäni. Jesse ajoi erittäin hyvin ja parempi voitti tällä kertaa.
 
Kilpailun tuloksia ja tietoa wateista. Kuvaaja: Piia Halme
Tunsin itseni 186 cm pituisena pienikokoiseksi palkintojen jaossa! Kuvaaja: Piia Halme
10 kilometrin taival wattbiken selässä on erittäin haastava. Itselläni tehot ovat aavistuksen kovemmat kuin viimeinen kuorma, jonka olen ajanut suorassa maksimitestissä. Maksimitestissä tarvitsee kuitenkin ajaa vain kolme minuuttia sillä teholla, kun taas wattbike-kilpailussa noin 12 minuuttia. Tämä kuvastaa hyvin matkan raakuutta. Yhtään metriä ei saa ilmaiseksi. Harjoitteluun pätee sama periaate. Jokainen metri täytyy ajaa, sillä wattbike ei ”etene” ilman työtä.

Wattbike pysyy edelleen pääasiallisena harjoitteluvälineenäni, sillä keliolosuhteet ovat edelleen surkeat ja on vaan paljon helpompaa ja tehokkaampaa harjoitella sisällä. Vaihdan kuitenkin hieman kovien harjoitusten painopistettä lyhempään suuntaan, sillä seuraava kisa on jo aivan pian ja se on vain 4 km mittainen. Olen todennäköisesti menossa sinne ja toivottavasti moni muukin löytäisi Tampereelle nauttimaan kevään viimeisestä wattbike-tapahtumasta. 

Katso tästä lisätietoja lajista ja laitteesta!

Wattbike

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti