Tuloksen metsästystä

Muutama kisa on tullut jälleen ajettua ja ”tuloksien” metsästys jatkuu edelleen kiivaana. Toki olen ajanut monia kisoja melko hyvin, mutta huipputulokset ovat jääneet vielä saavuttamatta.

Starttasin Jämi84-kisaan tavoitteenani välikirin voitto ja Sasun auttaminen koko kilpailun voittoon. Tietysti tavoite oli ajaa myös mahdollisimman hyvä loppusijoitus, mutta realistinen tavoite oli satsata ensimmäiselle puolikkaalle ja katsoa sitten mihin se riittää. Lähdimme Sasun kanssa heti lähdöstä kärkeen ja ajelin ehkä hieman turhan paljonkin keulilla kuluttaen energioita. Olo tuntui alusta asti hyvältä, joten hairahduin kuluttamaan voimiani liikaa. Tämä kostautui välikiriin tullessa, kun virolaiset pääsivät vetämään kirijunassaan levänneen miehen kärkeen. Olin hyvin iskupaikoilla, mutta en pystynyt pärjäämään Helmet Tamkörville. Kova luukutus välikirin voitosta veti jalat niin koville hapoille, että tipuin pääryhmästä heti ensimmäisessä kirin jälkeisessä nousussa. Kesti pitkään palautua rypistyksestä ja jouduin tekemään kovasti töitä, että sain lopulta pääryhmän kiinni. Sitten ajelin ryhmässä ja ajoin yhden vaarallisen irtioton kiinni. Tämän jälkeen jalat kramppasivat pahasti ja jouduin jättäytymään jälleen ryhmästä. Tässä vaiheessa oli ajettu noin 40 km. Loppuosa kisasta olikin hirveää tuskaa. Ajelin yksin omaa hiipuvaa vauhtiani ja en pysynyt takaa tulleiden ajajien mukana. Pettyneenä sain rullattua itseni maaliin lopen uupuneena. Välikirin voitto oli lähellä, mutta muuten kisasta ei jäänyt oikeen mitään. Sasu nappasi toisen sijan tiimille, joten se oli kuitenkin lohdullista.

Jämin jälkeen oli jälleen vaikea tarttua kiinni treenistä työkiireiden takia ja kesti muutenkin useamman päivän että palauduin. Parin viikon päästä lähdimme Sasun kanssa Horteniin, Norjaan, ajamaan XCO:n PM-kisoihin sekä toiseen C-kategorian kisaan. Rata oli teknisesti hyvin haastava ja jokaisen kierroksen alussa noustu lähes kilometrin tekninen nousu koetteli kovasti miestä. Lähes kaikki kuskit ajoivat täysjoustoilla, joten olin itse kovilla jäykkäperäisellä. Siitä ei kisa kuitenkaan jäänyt kiinni sillä kunto ei ollut vain kohdallaan. Lauantain kisassa olin alussa aivan pulassa ja olo tuntui dieselimäiseltä. Vasta viimeisillä kahdella kierroksella sain ajettua parhaani, kun yritin paeta takaa tullutta kilpailun johtajaa. En onnistunut kuitenkaan aivan, vaan jouduin kierroksella ohitetuksi juuri ennen loppua. Sunnuntain kisaan lähdin kovemmin odotuksin, mutta jalat eivät olleet palautuneet lauantaista ja jouduin keskeyttämään kisan puolivälissä.

Kuva: Marko Hankkila

Sisuuntuneena treenasin sitten seuraavalla viikolla Korson XCO-kisojen rataa lähes joka päivä ja halusin menestyä siellä. Kunto tuntui päivä päivältä paremmalta ja lähdin luottavaisin mielin kisaan. Alkuverkat menivät kuitenkin mönkään sähläilyjen vuoksi ja jouduin lähtemään lähes kylmiltään viivalle. Pysyin kuitenkin kärjen mukana kierroksen ja tämän jälkeen taistelin kolmannesta sijasta. Rengas kuitenkin tyhjeni toisen kierroksen puolivälissä liian kovan yrityksen johdosta ja jouduin luopumaan pronssitaistelusta. Taluttelin pyörää seuraavaan huoltoon ja hukkasin aikaa monta minuuttia, pudoten kisan viimeiseksi. Yritin sitten kiekon vaihdon jälkeen rajusti tavoittaa edellä menijöitä, mutta ajo oli haparoivaa eikä lainkaan rentoa. Lopulta löysin rentouden ja nousin kuudenneksi. Kisassa fiilis oli erinomainen ja yksi kauden parhaista ajoista. Silti jäi harmittamaan se että hyvää tulosta ei tullut vieläkään.

Eilen kävin ajamassa Keski-Suomen mestaruustempon Leppälahdella ja ajoin ylivoimaiseen voittoon. Olin tyytyväinen suoritukseen ja jalat tuntuivat toimivan. Toivottavasti hyvä vire jatkuu myös seuraaviin kilpailuihin. Jos muistaisin nyt myös treenata kilpailuiden välillä, enkä vaan palautella. Loppukauden tavoitteena on vielä päästä palkintokorokkeelle jossain isommassa kilpailussa.