“Haastava tammikuun alku”, niin voisin kuvailla omaa
harjoitteluani viime viikkoina. Arjessa on ollut niin paljon kaikkia muita
asioita, että energian ja motivaation löytäminen harjoitteluun on ollut
työlästä. Toivottavasti muut kiireet helpottavat lähiaikoina ja saan taas
treenijyvän kohdalleen sekä hieman lisää kurinalaisuutta. Jatkuva haaveileminen
suurista treenitunneista ja menestyksekkäämmästä ensi kaudesta ei ota tuulta
purjeisiinsa ellei asioiden eteen todella tee tarpeeksi hommia. Viime vuoden
puolella tapahtuneeseen harjoitteluun olen melko tyytyväinen, mutta tammikuu on
ollut pohjamutien nielemistä. Treeniä ei ole vain tullut riittävästi. Nyt on
aika laittaa uutta matoa koukkuun ja ryhdistäytyä.
Olen tänä talvena hiihtänyt ”jo” kaksi kertaa. Se on viime
talven yhteen kertaan verrattuna jo tuplasti. Ei ole ollut vielä kunnon
mahdollisuuksia hiihtää juuri enempää. Ensin ei ollut lunta, sitten oli lunta,
mutta iski plussakelit ja sitten paukkupakkanen. Tarkoituksena on kuitenkin
saada kasaan reilusti hiihtokilometrejä parin kuukauden aikana ja lisätä hieman
vaihtelua ja monipuolisuutta harjoitteluun. Ensimmäiset hiihtokilometrit olivat
raskaita, mutta eiköhän se hiihto ala maistumaan, kun saan taas välineet,
tekniikan ja kunnon kohdalleen.
Harjoittelu lähtee liikkeelle pienistä askelista. Yritän
aina kerralla haalia liian suurta treenimäärää jollekin päivälle ”korvauksena”
lepopäivistä ja sitten oon jälleen aivan puhki ja tulee lisää lepopäiviä.
Paperilla kaikki näyttää hyvältä, mutta homman saattaminen käytäntöön tökkii.
Sen jälkeen homma sujuu, kun pääsen vaikkapa Wattbiken selkään ja aloitan
treenin. Treenaminen ei sen jälkeen enää ole ongelma. Satulaan nousu vaan teettää
usein tuskaa. Sitä vaan on liian mukavuudenhaluinen. No, eipä näistä sen
enempää vaan kohti sitä, mitä tapahtui Wattbiken 10 km SM-kisoissa.
 |
| Kilpailu on totista! Kuva: Ilse C. Holm |
Menohalut olivat kovat vielä joulukuun puolella. Wattbiken
10 km asettamani tavoitewatit 450 vaikuttivat olevan mahdollisuuden rajoissa ja
odotettavissa oli tiukka kisa Sasun kanssa. Molempien tavoitteena oli rikkoa
Suomen ennätys ja tehdä tulos, joka olisi lähellä 12 minuutin aikaa. Tyrin
kuitenkin hommat edellisten viikkojen huonolla treenillä ja yritin pelastaa
tilanteen tekemällä tehoblokin lauantain kisaa edeltävinä päivinä. Tein kolmen
päivän treenijakson (johon sisältyi mm. maksimivoimatreeni salilla sekä
tehotreenejä Wattbikella) ja sain jalat melko tukkoon. Tavoitteena oli hakea
superkompensaatiota kisapäivään, mutta jalat jäivät hieman alipalautuneiksi.
Kisa-aamuna oli jaloissa nihkeyttä ja totesin arvioineeni palautumiseni
yläkanttiin. Kisaan lähdin huonoin tuntemuksin. Oli kuitenkin mahtavaa ajaa
kerrankin 12 ajajan ryppäässä ja humina ja tunnelma oli suurenmoista.
 |
| Periksi ei anneta! Kuva: Ilse C. Holm |
 |
| Sasua onnittelemassa! Kuva: Ilse C. Holm |
Lähdin liikkeelle riskillä polkemaan uutta Suomen ennätystä
450 keskiwateilla. Puolimatkassa olin vielä lupaavassa vauhdissa ja ajo oli
siihen asti tuntunut yllättävän helpolta. Väsy iski kuitenkin ja jouduin
päästämään veljeni ohitse kun kolmasosa matkasta oli vielä ajamatta. Mulla ei
ollut saumoja peesata vaan jouduin tyytymään tällä kertaa toiseen sijaan,
vaikka kannustus oli erittäin hyvää loppuratkaisujen aikana. Täysi kunnia ja
hurraa Sasulle Suomen ennätyksestä. Olin tällä kertaa huonompi. Oma ennätykseni
parani joitain sekunnin kymmenyksiä lukemiin 12.08,75 (wattien ollessa 438) joten
ihan positiivinen olo jäi kisasta. Hampaankolossa on silti paljon helmikuun 10
km kisaan, kunhan vain saan treenivaihteen jälleen silmään.
Alla Focus Halme Racingin video Miesten 10 km kisasta. Video löytyy myös suoraan Youtubesta Kisavideo:
 | |||
| Kärkikolmikon riemua! Kuva: Ilse C. Holm |
