SM-kulta, harjoitteluun uutta tulta!

Viikonloppuna onnistuin lisäämään jälleen mitalitiliä Wattbiken edellisten SM-mitalien jatkoksi. Tällä kertaa onnistuminen palkittiin kultaisella värillä. Olen kelannut kisan jälkeen fiiliksiä ja pohtinut että miksi kierrän tätä Wattbike-cupia vuodesta toiseen ja kisasta kisaan. Viimeisimpään kisaan tuleminen oli tällä kertaa hieman haastavaa, sillä treenit oli menny metsään (tai siis niitä ei vaan ollu juuri tullu) opiskelu ja muiden kiireiden takia ja motivoituminen kisaamiseen ei ollut helpoin tehtävä. Muutenkin tänä syksynä on ollut haastavaa kun kolme kisaa on järjestetty noin kuukauden sisään ja ei ole juuri ehtinyt kisojen välissä hengähtää. Silti olen jaksanut ja halunnut kiertää kisoja. Tunnelma, kaverit, erinomaiset järjestelyt, hienhaju, kannustus, kärsimyksen aistiminen, voitonhuuma, hyvä yhteishenki, kaikkensa antaminen, taistelu rinta rinnan toisia vastaan. Siinä joitain asioita joita tuli mieleeni miettiessäni Wattbike-kisojen ainutlaatuisuutta.

Yöllisen lumimyräkän ja sähkökatkoksen saattelemina nousin aamupalapöytään ja kynttilän valossa aloin suunnitella taktisia kuvioita iltapäivän kisaan. Puurolautasen ääressä päätin asettaa tavoitewatit n. 530 tienoille ja ajan n. 4:30 paikkeille. Olen pyrkinyt ajamaan kisat aina mahdollisimman pitkälti satulasta, lukuun ottamatta 1 km ja sitä lyhyempiä matkoja. Nyt halusin mullistaa käytäntöni ja kokeilla jotain uutta. Täytyy muistaa, että jos ei tee jotain muuta, ajastakaan ei voi odottaa mitään uutta. Ajattelin kokeilla ajaa viimeisen puolikkaan kisasta putkelta, voimien niin salliessa. Saavuin kisapaikalle veljeni kanssa ja haimme hyvät lämmittelytilat pyöräliike Lundbergin takahuoneesta. Turisemisen ja kisojen seuraamisen yhteydessä hioin suunnitelmia ja starttailin lämmittelyä. Hetki ennen omaa starttia havahduin hurjaan karjuntaan. Mietin hetken, tekeekö joku kuolemaa. Siltä se ensin kuulosti! Sitten alkoi hymyilyttää kun kuulin, että naisten sarjan voittaja vain päätti näyttää muille esimerkkiä ja tehdä uuden Suomen ennätyksen laittamalla kaiken likoon.

Miehet ryhmittyivät starttiin muuttolintutyylisesti lintuauramuodostelmaan. Oli harvinaista että pyörät oli tällä kertaa laitettu kolmeen kolmen pyörän riviin (yleensä vain yksi rivi). Pekka "Mr.Wattbike" Nieminen oli valinnut auramuodostelmassa "tuulenhalkojan" paikan ja ajoi yksin ensimmäisen rivin keskellä. Itse valitsin keskipaikan takarivistä ja ajattelin, että jos edessä olevan veljeni Sasun ”peesi” siivittäisi parempaan ajosuoritukseen. Sasu kuittailikin: ”Kolmas paikka on aina maantiekisoissakin paras paikka ajaa.” Niin se taisi tälläkin kertaa mennä, vaikka Wattbikeilla ajettaessa ei voi hirveästä vastatuuli myräkästä puhuakaan. Humina on kova, mutta tuuli ei käy ja pyörä ei liiku.

Otin maltillisen startin ja aloitin tähyämisen 530W lukemiin. Ensimmäiset kaksi minuuttia tuntuivat jälleen melko helpolta ja ihmettelin, että neljän kilometrin kisalle tyypillinen ”kahden minuutin kuoppa” odotutti itseään. Ehdin jo tuudittautua huippuonnistumisen iloon, kunnes ”kuoppa” ilmaisi itsensä voimakkaasti 20 sekunnin jälkeen. Tuntui samalta, kuin joku olisi hypännyt lisäpainoksi niskaan. Ajaminen muuttui hervottomaksi taaperrukseksi ja henkeä ahdisti kuin voimattoman pienen eläimen vapistessa nälkäisen krokotiilin edessä. Täytyi siirtyä vaiheeseen kaksi hieman etuajassa. Tavoite oli ajaa satulasta kolmen minuutin kohdalle ja sitten iskeä magneettivastusta peliin ja runtata putkelta hämärän rajamailla viimeinen puolitoista minuuttia. Kunto petti ja en pystynyt siihen mihin oletin pystyväni. Jouduin menemään vielä uudestaan satulaan ja sitten taas uudestaan putkelle. Turha ylös-alas sahaaminen oli vain viivytystaistelua ennätysjunan liihotellessa ulottumattomiin. Lisäksi jatkuva ajotyylin vaihtelu kulutti voimia ja täytyi taistella, että maaliviiva tuli saavutettua. Tiesin, että siimaa ei voi löystää, sillä Sasu ei hyydy. On uskomatonta että pikkuveli pystyy ajamaan vakiovauhdilla kisan kuin kisan. Mulla wattikäyrä kääntyy aina alaspäin, mutta veli mennä porskuttaa ja välimatka alkaa kutistua jos alan uupumaan. Ja kisan jälkeen Sasu on kuin ei olisi ajanutkaan. En voi käsittää että hän on vaan niin hyvässä kunnossa. 

Katso alla olevasta linkistä, millaista oli tunnelma kisoissa:

Focus Halme Racingin video 4 km Miesten startista! 

Alla tulokset kisasta:

Tulokset kisasta! 

Tulokseksi tuli toiseksi paras aikani koskaan, 4:33 ja risat. Watteja kertyi 519. Vaikka olinkin tyytyväinen ajooni ja siihen, että paransin selkeästi Jyväskylän kisasta, jäin kuitenkin kuutisen sekuntia omasta kahden vuoden takaisesta Suomen ennätyksestäni 4:27, johon täytyi survoa aikanaan 556W. Huolissaan täytyy olla hieman myös siitä, että Sasun ennätykset paukkuivat jälleen rikki ja pyörremyrsky odotuttaa jälleen entistä lähempänä. Vaikka onnistuin jälleen ihmeellisesti pitämään veljen takanani, uho on kuulemma kova seuraavaan kisaan: 10 km SM Espoossa. Siellä on kovana haasteena myös Jussi Nummikon viime vuonna ajama SE 12:06. Toivottavasti Jussi saapuisi myös itse paikalle puolustamaan ennätystään.

Tänään sain uutta piristystä harjoitteluun, kun kävin KIHU:lla tekemässä polkupyöräergometrillä MACT-testin. Testin tarkoituksena oli selvittää harjoittelutehot määrä- ja tehointervalliharjoituksiin. Testissä poljetaan aina 25 sekuntia tietyllä kuormalla ja palautellaan 95 sekuntia. Tämän jälkeen ajetaan taas kovemmalla kuormalla 25 sekuntia jne. Hommaa jatketaan niin kauan kuin kampi pyörii. Hapot oli ihan korvissa kun kampi pysähtyi viimeisen vedon lopussa. Testi lähti liikkeelle n. 400 W tehoilla. Nostot olivat noin 40 W per kuorma. Lopetuskuorma oli jotain 880 W, mutta kampi ei siis enää liikkunu laisinkaan kuorman viimeisillä sekunteilla. Testi oli mielenkiintoinen, kun piti ajaa ”vain” 25 sekuntia tietyllä kuormalla ja sai sitten hetken huokaista. Oli kuitenkin havaittavissa että laktaattia kumuloitui jatkuvasti lisää ja palautuessa ei lopussa syke enää tippunu lainkaan pk-alueelle. Kerrankin oli kaikki todella pelissä. Suosittelen testiä muillekin, jos haluaa tuntea happomyrskyn jaloissa!

On aika siirtyä valmistautumaan saapuvaan jouluun ja hiljentymään joulun sanoman äärelle! Treenejä en kuitenkaan unohda, sillä nyt on koulukiireiden helpottaessa oiva mahdollisuus kerryttää tunteja treenipankkiin joulun aikaa unohtamatta. Rauhaisaa joulua kaikille!