Kuluneen pariviikkoisen aikana on ehtinyt tapahtua jälleen
paljon pyöräilyrintamalla. Korson kisaa seurannut Laajavuoren marathon-kisa käytiin
hyvin kuraisissa olosuhteissa. Edellisten päivien ankarat sateet takasivat
kisaan kunnon mutaruopinan. En muistakaan milloin viimeksi olisin joutunut
kaivamaan pyörän väriä vesisuihkun avulla yhtä paksun ruskean savikerroksen
alta. Ensimmäisen pesun jälkeen pyörä näytti vielä siltä, että sitä ei olisi
pessyt laisinkaan. Korson kisan jälkeen olin tehnyt viikon sisään vain kaksi
kevyttä harjoitusta ja olin antanut kropan levätä huolella uupumisen jälkeen.
Tiesin että en varmaan olisi vielä täysin palautunut mutta se ei ollut
tarkoituskaan. Harjoittelun täytyy välillä perustua laskennallisuuksiin ja
siihen että on palautunut ja iskussa silloin kun on pääkisat. Välillä voi hyvin
aiheuttaa itselleen kärsimystä ja ajaa itseään väsymykseen, jotta iskukyky
tärkeällä hetkellä olisi optimaalinen ja entistä kovempi. Kaikessa täytyy pysyä
kuitenkin järki mukana ja kroppa tulee tuntea hyvin.
Lähdin Laajavuoreen sillä mielellä, että selviäisin maaliin.
En toivonut enää toista nitkahdusta viikon sisään. Medilaserilla oli mukana
vahva tiimi ja Toni Tähti ja Sasu Halme lähtivät lähes alkumetreillä omaan
vauhtiinsa jättäen koko muun porukan äimistelemään ylivoimaa. Itse ajattelin
ottaa alun rauhallisesti, mikä jälkikäteen todettuna oli huono veto. Tuijotin
ensimmäisen kunnon nousun alla silmät suurina kun Sasu ja Toni irtaantuivat
mäen päällä muusta joukosta. Miten tässä näin kävi? Miksi ne lähtivät heti?
Harmittelin hetken mutta ajattelin että jatkan rauhallista omaa ajoa. Totesin
että muutama muukin kaveri oli hieman edellä pääjoukkoa. Ajelin vielä hetken
rauhassa, mutta päätin sitten ajaa kiinni edellä menevät kun jalat tuntuivat
toimivan hyvin. Otin kiinni Henri Ojalan ja Samuli Visurin sekä Kusti Kittilän
ja jatkoimme hetken ajoa pienemmällä porukalla Sasun ja Tonin ollessa koko ajan
karkumatkalla. Pääryhmä ajoi kuitenkin meidät kiinni ja ajoimme ensimmäisen
kierroksen melko maltillisesti loppuun isolla ryhmällä. En vetänyt juuri
lainkaan koska edellähän oli pari tiimikaveria. Harmittelin vaan sitä että
ajelen takaryhmässä enkä kärkikaksikon mukana. Saavuimme kierrosvaihtoon ja
lähdimme toiselle kierrokselle noin 2 minuutin takaa-ajomatkalta. Lähdin
ajamaan hieman vauhdikkaammin mutta rennosti ja vedin letkaa siihen kohti missä
Sasu ja Toni olivat karanneet muilta edellisellä kierroksella. Kuulin kun joku
huusi takanani jotain tähän tyyliin: ”Samuel lopeta se hidastelu ja pistä se
lämä jo pohjaan!” En tiedä, kuka sen huusi, mutta päätin tehdä kuten käskettiin
ja annoin jalkojen puhua. Pistin kaiken peliin ja ajoin kovalla yrityksellä
eteenpäin. Hetkessä olin yksin ja olin jo minuutin päässä kärjestä. Sitten
vauhti tasaantui ja aloin jäämään taas kärjestä mutta säilytin noin minuutin
eron takana tuleviin. Kolmannelle kierrokselle lähdin kolmantena noin 30
sekuntia Tonia jäljessä ja noin 2 minuuttia Sasua jäljessä. Ajoin hurmiossa
vielä kolmannen kierroksen alun ja pääsin hyvin lähellä Tonia. Takaa tuli
kuitenkin vauhdilla Samuli ja Kusti ja ymmärsin että omat paukut alkoi olla
käytetty. Viimeinen 10 km olikin tuskien taival. Ajoin tahdon voimalla
eteenpäin vaikka jalkojen voimat karisivat hiljalleen. Loppukilometreillä tuli
vielä kolme ajajaa ohi ja tulin maaliin kokonaiskilpailun kahdeksannella
sijalla. Vauhdin hurma oli mennyttä ja olin jälleen painunut etanakastiin.
Tiesin kuitenkin että olin ajanut tasooni nähden hyvin ja olin jaksanut hyvin
kaksi tuntia. Loppu oli kuitenkin liikaa. Tärkeintä oli se että pyörä kulkee
(ainakin hetken) hyvin ja sain hyvän treenin matkalla kohti tempon
sm-karkeloita.
Seuraavalla viikolla ajoin hyvää treeniä ja lepäilin.
Juhannuksen loppuhuipennuksena järjestettiin armoton Leijona-GP maantiekilpailu
Ahveniston pelottavan maineen saaneella moottoriradalla. Kilpailun matka (69
km) ei monen korvissa kuullosta kovin pitkältä Eliten maantiekilpailuksi mutta
armoton se on. En usko että kovin moni olisi kisan jälkeen toivonut pidempää
matkaa. 25 kierrosta lenkkiä, joka sisälsi Suomen mittapuulla merkittävän
nousun, oli kisa niille joiden kunto oli timanttia. Parhaat erottuivat
selvästi. Kisa ajettiin hyisessä ja kosteassa kelissä (mielestäni kovin syksyä
muistuttavassa). Heti ensimmäisillä kierroksilla kärkeen säntäsi irtiotto, joka
lopulta pääsi maaliin asti. Siinä oli alussa mukana Samuel Pökälä, Jussi
Veikkanen, Sasu Halme, Mikko Paajanen, Jarkko Niemi ja Ben Carman. En ollut
oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pystyin vain todistamaan kun irtiotto oli
jo liian kaukana. Voin hieman pahoin kilpailun alkupuoliskolla ja meinasin
laatata ulos edelliset ruoat kun kymmenisen kierrosta oli ajettu. Onneksi ruoat
pysyivät suurimmaksi osaksi sisällä ja pystyin jatkamaan kisaa. Yritin omaa
epätoivoista irtiottoa muutaman kierroksen jälkeen, mutta en päässyt kovinkaan
kauaksi kun jo sippasin. Tämän jälkeen pari kierrosta oli hyvin vaikeaa pysyä
edes pääjoukon mukana. Palauduin kuitenkin ja kun pieni sade alkoi vihmoa
märkää asfalttia, tunsin kuinka olin kuin toinen mies. Yritin uudestaan irti ja
sain mukaani Tony Stoorin. Emme ajaneet kauaa yhdessä ja jatkoin sitten yksin
matkaa. Sain kiinni edellä ajaneet, kärkijoukosta tippuneet, Mikko Paajasen ja
Jarkko Niemen. Takaa tuli myös ryhmäämme Oskari Vainionpää ja Tony Stoor.
Jatkoimme matkaa viiden ryppäänä neljän kärkiajajan ollessa edelleen karussa
hyvän matkan päässä edellä. Toiseksi viimeistä kertaa maalimäkeen tultaessa
Mikko ja Oskari pistivät kuitenkin isompaa silmään ja porukka hajosi. Jäin
Jarkon kanssa ajamaan takaa kaksikkoa, heitä kiinni saamatta. Ajoin maaliin
sijalla seitsemän ja koville otti. Taas tuli rääkättyä, mutta kyllä siitä taas
nautti. Ensimmäinen maantiekisa tälle kaudelle ja ei hetkeäkään lepoa kisan
aikana.
Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä ajamaan tiistaina aika-ajon
aluemestaruuskisoihin Kirkkonummelle viimeistelemään sm-kuntoa ja kokeilemaan
Medilaserin sponssaamaa uutta LAS-aika-ajo kypärää. Ehkä se antaisi vielä uuden
piristysruiskeen tempoajoon. Sitten kohti perjantain sm-starttia. Sen jälkeen
tietääkin enemmän onko pääkisasta tullut pannukakku vai jotain muuta.