sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Paluu sorvin ääreen ja kohti kisakauden avausta

Antoisa etelän leiri on jo hyvän aikaa sitten ollut takana päin ja olen päässyt palaamaan jälleen arjen perusrutiinien pariin. Koulun opinnot on tältä keväältä kohta paketissa ja pyöräharjoituksia on tullut nyt tehtyä hieman viileämmissä olosuhteissa. Suomen kelit ovat olleet hieman hyytäviä ja viileitä Espanjan keleihin verrattuna, vaikkakin ihan riittäviä pyöräilyn harrastamiseen ja treenaamiseen. Otin leirin jälkeen rennon lepojakson ja makoilin hyvällä omalla tunnolla paljon sohvalla ja palauttelin väsyneitä "koipia" leiriväsymyksestä. Joidenkin päivien kuluttua alkoi kuitenkin tehdä jälleen mieli nousta satulaan ja aloittaa harjoittelu uudestaan. Olen kuullut sanottavan jonkun viisaan ihmisen suusta, että suuri virhe jonka voi tehdä etelän leirien yhteydessä on se että ei malta palautella riittävästi leirin jälkeen (etenkin jos leiri on ollut kova). Itselleni leiri muodostui melko kovaksi ja jouduin loppuleiristä lisäämään palauttavien lenkkien määrää. Jalat eivät yksinkertaisesti enää ottaneet enempää treeniä vastaan. Useamman palauttavan päivän jälkeen jalat tuntuivat palautuneilta seuraavaan harjoitukseen. Kävin kokeilemassa pitkästä aikaa maastopyöräilyä Suomen kuivissa olosuhteissa. Jalat eivät pyörineet ja meno oli tökkivää. Ei kai sitä muuta voinut olettaakaan pitkän maantierupeaman jälkeen. Seuraavana päivänä kävin demoamassa maksimitestiä trainerilla Vapaalla-messuilla ja sain puhkuttua jalkoja vähän auki. Jäi hyvä fiilis, jonka kannattelemana pyörä lähti jälleen liikkumaan hieman paremmin. Olen nyt ollut melko motivoitunut taas harjoittelemaan ja on hauska nousta satulaan ja ottaa itsestään irti aina vaan enemmän. Päätin leirin ja veljeni innoittamana lisätä harjoitteluuni kovavauhtisempia pk2-lenkkejä, joiden tekemistä olen aina karttanut. Olen yleisesti nauttinut kevyestä tai kovasta treenistä, mutta tasaisen vauhdikkaiden lenkkien tekeminen on ollut myrkkyä! Nyt päätän tehdä edes silloin tällöin kovavauhtisempia lenkkejä. Jos sitä kautta se pidempien kilpailujen ajaminenkin muodostuisi edes hieman helpommaksi.

Nyt olen odottavalla mielellä kauden avauksen suhteen. Vaikka ennakkoon ajattelin jättää maratonit tältä vuodelta väliin, niin sopivien kisojen puutteessa starttaan taas perinteisesti Rajamäellä järjestettävälle MTB-maratonille ensi viikolla. Sinne lähden sinnittelemään ja tavoite on tänä vuonna selvitä maaliin asti. Odotukset eivät ole järin korkealla kun kyseessä on itselle hieman pitkä kilpailu, mutta eipä sitä etukäteen sijoituksia jaella. Aina sitä voi antaa kaikkensa ja katsoa mihin se riittää. Kauden avauskisa on perinteisesti tuskaa tottumattomalle elimistölle. Mielenkiintoista nähdä mitä muut kuskit ovat saaneet aikaiseksi leudon talven aikana. Onko luvassa kenties aivan huimaavaa vauhtia? Viime vuonna kisani päättyi keskeytykseen huonon kunnon ja energioiden loppumisen takia. Ajo oli säälittävää. Siitä ei voi matkata enää kuin ylöspäin!

Eilen tuntui siltä että kesän tulo hieman myöhästyy ainakin täällä Jyväskylässä. Maantiepyörälenkki parin asteen lämpötilassa ja tihku sateessa ei ollut ihan sitä parasta mahdollista mitä pyöräily on. Lenkin aikana oli kotikulmillani iskenyt raekuuro ja puolen sentin rakeita oli nurmikot valkoisenaan. Illalla myöhään sateli vielä hieman lunta. Mihin aluillaan ollut kesä on hävinnyt? No jospa se ensi viikolla pistäisi jälleen päätänsä esiin. Siinä toivossa kohti Rajamäen maratonia! Kisarapsaa sitten kun sijoitukset on jaettu... siihen asti ZAU!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti