perjantai 11. huhtikuuta 2014

Etelän leiriä alottelemassa 11.4.2014

Nyt on taas hyvä tovi vierähtänyt viimeisimmästä blogikirjoituksesta. Treeniä on tullut joinain viikkoina enemmän ja toisina vähemmän, mutta pääasia on, että treeniä kuitenkin on tullut sillon tällön eikä harjoitteluun ole tullut liian suuria pausseja. Kunnosta en pysty sanomaan oikein mitään muuta, kuin että huippukunnossa en ole ainakaan toistaiseksi. Alotin tämän vuoden etelän leirin eilen Mijaksessa, Espanjassa, veljeni kanssa ja tavoitteena on saada maantiepyörillä parin viikon aikana alle hyviä treenejä, kilometrejä, vauhdin hurmaa, aurinkoa ja maisemista nautiskelua. Etelän leirin ehkä tärkein tehtävä on kuitenkin jokavuotinen piristys harmaaseen ja synkkään Suomen talveen ja treenimotivaation nostaminen kisakauden kynnyksellä.Täällä jokainen pyöräilty kilometri on nautintoa, koska ilmasto on hyvä, ihmiset ovat ystävällisiä (etenkin autoilijat) ja mukavaa serpentiinimäkeä riittää myös yöuniin asti. Tänään kelit olivat kohdallaan ja 25 asteeseen lämpötilan nostanut aurinko lämmitti mukavasti ihoa. Sääret ja käsivarret saivat tämän vuoden ensimmäisen aurinkoannoksensa. Pyöräily tuntui mukavalta ja parin tunnin lenkki tuntui oikeastaan liian lyhyeltä. Suomen talvessa pyöräillessä pari tuntiakin saa vääntää nihkeesti ja tuskainen ajo saa ajatukset helposti suuntautumaan kodin lämpöön. Täällä lämpö tekee hengittämisestä mukavampaa, lihakset toimivat paremmin ja sydämen syke ei pääse nousemaan yhtä korkeaksi, kuin Suomessa talvitamineissa "kelatessa".


Näkymä asunnon parvekkeelta

Yksi pieni kommellus sattui matkan aikana. Saavuimme veljen kanssa Mijakseen yöllä ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan lukuunottamatta ehkä kaikkein yksinkertaisinta asiaa: kämpän oven avausta. Miten voikin olla asunnon oven avaaminen keskellä yötä niin vaikeaa, kuin se nyt oli. Vaikka avain oli oikea, niin tekniikka vain oli väärä. Emme saaneet puolen tunnin yrittämisestä huolimatta ovea auki ja turvauduimme ketterinä urheilumiehinä kolmen metrin korkeudessa olleesta ikkunasta sisään kömpimiseen. Hieman hirvitti jos joku vaikka epäilisi murtovarkaaksi, mutta hyvin siitä selvittiin. Saimme oven sitten sisäpuolelta auki ja hetken mietittyämme keksimme myös, miten helposti ovi olisikaan auennut avaimella. Hieman otti pannuun, kun tajusi miten yksinkertaista se oli, mutta ehkä itselleen voi antaa armoa. Kello oli lähes 3 yöllä ja ajatuksen kulku ei ollut paras mahdollinen. Olimme pitkästä matkasta väsyneitä ja halusimme vain nopeasti nukkumaan.

Nämä etelän reissut ovat olleet aina ikimuistoisia ja viihdyttäviä. Kommelluksia on sattunut ja hauskoja hetkiä. Tämäkin leiri alkoi hauskasti ja toivottavasti myös jatkuu niin. Lisää kirjoituksia on luvassa myöhemmin... siihen asti kuulemiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti