maanantai 16. joulukuuta 2013

Wattbike-sirkus jatkui Suomen mestaruus taistolla Keravalla 14.12.2013



Lauantaina oli tämän kauden ensimmäiset Suomen mestaruus kilpailut Wattbikella. Matkana oli ainoastaan 4 km, joka suosii hieman erilaisia ajajia kuin taannoinen 20 km rypistys. 4km on hapottava matka heti alusta lähtien ja vaikka miten yrittäisi ajaa tasaisesti ja aloittaa rauhallisesti, Wattbike-kuolema on silti hyvin todennäköinen. Itse lähdin kisaan heikon testituloksen ja huonoilta tuntuvien jalkojen kanssa. Pelkään näitä happomatkoja. Niissä tilanteet voivat kääntyä yllättäen päälaelleen selkeältä näyttävän etumatkan jälkeenkin. Yleensä puoliväli on käänteen tekevä. Jos siinä vaiheessa jo tuntuu pahalta, tuskan määrä on aivan käsittämätön maalissa. Jos puolivälissä pystyy kiristämään, on huippuiskussa.

Vaikka omistankin Wattbiken 4km virallisen Suomen ennätyksen vuoden takaa, en silti koe olevani omimmillani 4km matkalla. Omat ominaisuudet ovat kehittyneet ehkä hieman pidemmille matkoille ja tänä syksynä 4km kisoissa on ollut suuria vaikeuksia päästä edes lähelle omaa vanhaa tasoaan. Vaikka voittaa, niin harmittaa jos vuosi sitten on ajanut reilusti kovempaa. Tällä kertaa Keravalle oli kokoontunut jälleen mukavasti ajajia, vaikka enemmänkin olisi hyvin sopinut mukaan. Miesten lähdössä oli vajaa 10 kuskia viivalla ja kyllä siitä saatiin ihan kova kamppailu aikaiseksi. Johdin kisaa alusta loppuun saakka, mutta voitto ei tullut helpolla. CCH:n Olli Aaltonen haastoi aivan viime metreille asti tiukasti ja maalissa ero oli vain reilun sekunnin luokkaa. En tuntenut jalkojani vahvoiksi kisan missään vaiheessa ja puolivälin jälkeen jouduin taistelemaan vain happoa vastaan. Onneksi kisa meni erittäin tiukille ja sain puristettua itsestäni maksimaalisen suorituksen. Maksimisyke 205 on uusi ennätykseni. Aika 04.36,32 ei herättänyt suurta intoa, koska oma ennätys on noin yhdeksän sekuntia parempi. Tämän hetkiselle kunnolleni ajo oli silti paras mahdollinen.

Täytyy nostaa hattua tälle Wattbike-organisaatiolle, joka näitä kisoja jaksaa pyörittää vuodesta toiseen. Välillä osallistujamäärä ei ole kovinkaan huikaiseva, mutta silti nämä ”työmiehet” jaksavat häärätä ja valmistella kisoja. Kisoilla tarjotaan mahtavia tilaisuuksia pitää talven motivaatiota yllä ja testailla omaa kuntoaan muita vastaan. En ymmärrä sitä että monet etenkin miesten Elite-kuskeista eivät ota osaa näihin kilpailuihin. Nämä eivät pilaa harjoituskautta, eivät ole noloja kisoja, eivätkä korreloi suoraan ulkokilpailuihin. Ei se pilaa mainetta, jos voittaa tai häviää Wattbikessa. Kyseessä on laji, joka on raaka, jossa täytyy olla myös hauskaa ja jota kiertävät monet kilpailijat uskollisesti vuodesta toiseen. Tämä on vähän kuin elämäntapa, mutta se ei tarkoita sitä ettei joku muukin voisi tulla kokeilemaan tätä hienoa lajia.

Seuraava mahdollisuus lajiin mukaan tuloon on tammikuun 18. päivä, jolloin on jaossa 10 km Suomen mestaruusmitalit. Jos tiedät miten hyytävältä tuntuu ajaa täysiä 10 km tempopyörällä kesäkeleissä, voit vain kuvitella miten paljon enemmän pääset haastamaan itseäsi Wattbikella ilmavirtojen humistessa ja wattien puhuessa. Jokaisen polkaisun täytyy olla tehokas, ja maalissa saa olla kaikkensa antaneena. Tule mukaan testaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti