maanantai 28. lokakuuta 2013

Wattbike-cupin avaus 26.10.2013, Lahti

Jo perinteeksi muodostanut Wattbike-cup pyöräytti jälleen talvikauden käyntiin. Lajissahan on kysymys sisäpyöräilystä, jossa poljetaan paikallaan tietokoneeseen kytketyillä Wattbike-kuntopyörillä. Useampi ajaja ajaa samanaikaisesti omaa pyöräänsä ja screeniltä voi seurata matkan edistymistä, tehoja, kadenssia ja aikaa. Kisat nostattavat yleensä yleisössä pienoisen huutomyrskyn. Sanotaanko näin, että laji on varmasti yksi yleisöystävällisimmistä, koska siinä näkee kaikkien kilpailijoiden koko kilpailusuorituksen ja pystyy samanaikaisesti vertailemaan eri ajajien vauhtia keskenään. Ja missä muussa lajissa pystyy mennä esimerkiksi oman suosikkiajajan viereen antamaan vinkkejä ja tsemppaamaan.

Itse hullaannuin täysin lajiin jo silloin kun useampi vuosi sitten alkoivat Wattbike-kilpailut. Laji on hyvin raaka fyysisesti sekä henkisesti ja siinä pääsee kokemaan todellista kamppailua kilpailun voitosta, vaikka lajia kokeilematon voisi luulla että on tylsää vain ajaa paikallaan ja tuijottaa screeniä. Kisat käyvät syksy- / talviaikaan myös hyvinä säännöllisinä maksimitreeneinä ja kunnon mittareina.

Lahdessa käydyssä ensimmäisessä osakilpailussa kilpailumatkoina olivat 1 km ja 4 km pikamatkat. Väliin jäi omassa sarjassani noin kaksi tuntia aikaa palautella 1 km kisan jälkeen ja saada "maitohappopökkelöistä" vielä ajokelpoiset 4 km rypistykseen. Osallistuin ensimmäistä kertaa 1 km kilpailuun ja pienellä jännityksellä odotin millaista tuskaa olisi tiedossa. Noin minuutin suoritus on lajina lähellä 400 m juoksua. Alussa ei voi lähteä aivan täysiä, koska muuten koittaa katkeaminen viimeistään 40 sekunnin kohdalla ja kisa on sitten siinä. Kovimman startin otti Lasse Vuori, mutta pääsin puolivälin paikkeilla hivuttautumaan ohitse ja luulin jo voittavani 10 sekuntia ennen maalia. Siinä kohdassa katkesin täysin ja ajo meni rykimiseksi. Tuntui että jaloissa ei virtaa minkäänlainen polttoaine enää. Kankeus ja voimattomuus saivat aikaan epätoivon tuskan. Jussi Nummikko tulikin ohitseni viime metreillä ja hävisin hänelle 0,08 sekuntia. Keskiwattini oli 690 mihin olen ihan tyytyväinen. 700 wattia jäi kuitenkin vielä haaveeksi ja siihen laskin ennakkoon pystyväni. Jussi Nummikko siis voitti, itse olin toinen ja Riku Rahikainen oli kolmas.

Alla video 1 km kisasta (Miehet yleinen):



4 kilometrin kilpailuun kaikki saapuivat kankeilla jaloilla. Tuskin kukaan oli ehtinyt kunnolla palautua hapoista kahdessa tunnissa. Aavistin että kisasta tulee väsyneitten miesten taival ja Suomen ennätyksiä ei tulla rikkomaan. Lähdin maltilla liikkeelle, mutta silti jouduin hieman hidastamaan tahtia. Jalat olivat aivan vetelät ja paras terä oli jäänyt edelliselle matkalle. Otin melko pian kärkipaikan haltuun, mutta Nummikko seurasi tiiviisti taisteluetäisyydellä. Arvasin että tästäkin kisasta tulisi meidän kahden keskinäinen vääntö. Johdin noin puoliväliin asti, kunnes Nummikko hivuttautui hiljalleen ohitseni ja jäin reilun sekunnin päähän kärjestä. Loppu lähestyi ja minulla oli kova tahto voittaa tämä matka, edellisellä matkalla kärsimäni karvaan tappion tähden. Iskin viimeisille sadoille metreille koko henkisen ja fyysisen kapasiteettini peliin ja hivuttauduin lähemmäksi kärkeä metri metriltä. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin menemään viimeisten kymmenien metrien aikana 0,11 sekunnilla ohitse Nummikosta. Olimme molemmat ihmeissämme kääntyneestä tuloksesta ja olin hyvin tyytyväinen. Vein näin kokonaiskilpailun nimiini vaivaisen 0,03 sekunnin erolla. Keskiwatit oli 486. Siihen olen tyytyväinen, koska jaloissa vielä painoi edellinen kisa.

Kuvaaja: Kalle Kotiranta


Kisa oli mielenkiintoinen ja osallistun todennäköisesti myös seuraavaan, marraskuussa käytävään Tampereen osakilpailuun. Siellä on henkinen puoli koetuksella sillä veivattavaa on 20 km verran. Voi vain kuvitella miltä se tuntuu. Sinne vaan kaikki sankoin joukoin ajamaan ja kannustamaan...

Nyt treeniä lisää ja kohti kovempia aikoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti