keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Harjoittelun haasteita ja tyytyminen SM-hopeaan!



“Haastava tammikuun alku”, niin voisin kuvailla omaa harjoitteluani viime viikkoina. Arjessa on ollut niin paljon kaikkia muita asioita, että energian ja motivaation löytäminen harjoitteluun on ollut työlästä. Toivottavasti muut kiireet helpottavat lähiaikoina ja saan taas treenijyvän kohdalleen sekä hieman lisää kurinalaisuutta. Jatkuva haaveileminen suurista treenitunneista ja menestyksekkäämmästä ensi kaudesta ei ota tuulta purjeisiinsa ellei asioiden eteen todella tee tarpeeksi hommia. Viime vuoden puolella tapahtuneeseen harjoitteluun olen melko tyytyväinen, mutta tammikuu on ollut pohjamutien nielemistä. Treeniä ei ole vain tullut riittävästi. Nyt on aika laittaa uutta matoa koukkuun ja ryhdistäytyä.

Olen tänä talvena hiihtänyt ”jo” kaksi kertaa. Se on viime talven yhteen kertaan verrattuna jo tuplasti. Ei ole ollut vielä kunnon mahdollisuuksia hiihtää juuri enempää. Ensin ei ollut lunta, sitten oli lunta, mutta iski plussakelit ja sitten paukkupakkanen. Tarkoituksena on kuitenkin saada kasaan reilusti hiihtokilometrejä parin kuukauden aikana ja lisätä hieman vaihtelua ja monipuolisuutta harjoitteluun. Ensimmäiset hiihtokilometrit olivat raskaita, mutta eiköhän se hiihto ala maistumaan, kun saan taas välineet, tekniikan ja kunnon kohdalleen.

Harjoittelu lähtee liikkeelle pienistä askelista. Yritän aina kerralla haalia liian suurta treenimäärää jollekin päivälle ”korvauksena” lepopäivistä ja sitten oon jälleen aivan puhki ja tulee lisää lepopäiviä. Paperilla kaikki näyttää hyvältä, mutta homman saattaminen käytäntöön tökkii. Sen jälkeen homma sujuu, kun pääsen vaikkapa Wattbiken selkään ja aloitan treenin. Treenaminen ei sen jälkeen enää ole ongelma. Satulaan nousu vaan teettää usein tuskaa. Sitä vaan on liian mukavuudenhaluinen. No, eipä näistä sen enempää vaan kohti sitä, mitä tapahtui Wattbiken 10 km SM-kisoissa.

Kilpailu on totista! Kuva: Ilse C. Holm
Menohalut olivat kovat vielä joulukuun puolella. Wattbiken 10 km asettamani tavoitewatit 450 vaikuttivat olevan mahdollisuuden rajoissa ja odotettavissa oli tiukka kisa Sasun kanssa. Molempien tavoitteena oli rikkoa Suomen ennätys ja tehdä tulos, joka olisi lähellä 12 minuutin aikaa. Tyrin kuitenkin hommat edellisten viikkojen huonolla treenillä ja yritin pelastaa tilanteen tekemällä tehoblokin lauantain kisaa edeltävinä päivinä. Tein kolmen päivän treenijakson (johon sisältyi mm. maksimivoimatreeni salilla sekä tehotreenejä Wattbikella) ja sain jalat melko tukkoon. Tavoitteena oli hakea superkompensaatiota kisapäivään, mutta jalat jäivät hieman alipalautuneiksi. Kisa-aamuna oli jaloissa nihkeyttä ja totesin arvioineeni palautumiseni yläkanttiin. Kisaan lähdin huonoin tuntemuksin. Oli kuitenkin mahtavaa ajaa kerrankin 12 ajajan ryppäässä ja humina ja tunnelma oli suurenmoista. 


Periksi ei anneta! Kuva: Ilse C. Holm

Sasua onnittelemassa! Kuva: Ilse C. Holm


Lähdin liikkeelle riskillä polkemaan uutta Suomen ennätystä 450 keskiwateilla. Puolimatkassa olin vielä lupaavassa vauhdissa ja ajo oli siihen asti tuntunut yllättävän helpolta. Väsy iski kuitenkin ja jouduin päästämään veljeni ohitse kun kolmasosa matkasta oli vielä ajamatta. Mulla ei ollut saumoja peesata vaan jouduin tyytymään tällä kertaa toiseen sijaan, vaikka kannustus oli erittäin hyvää loppuratkaisujen aikana. Täysi kunnia ja hurraa Sasulle Suomen ennätyksestä. Olin tällä kertaa huonompi. Oma ennätykseni parani joitain sekunnin kymmenyksiä lukemiin 12.08,75 (wattien ollessa 438) joten ihan positiivinen olo jäi kisasta. Hampaankolossa on silti paljon helmikuun 10 km kisaan, kunhan vain saan treenivaihteen jälleen silmään.


Alla Focus Halme Racingin video Miesten 10 km kisasta. Video löytyy myös suoraan Youtubesta Kisavideo:
 

Kärkikolmikon riemua! Kuva: Ilse C. Holm