tiistai 18. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa taas ”hanat auki”: Wattbike-cupin avaus Jyväskylässä 15.11.2014



Tänä syksynä on jälleen tuntunut, että kroppa on päässyt hieman uinahtamaan pk-harjoittelun aikana. OIen saanut tehtyä ihan mukavasti harjoituksia ja etupäässä harjoitukset ovat koostuneet kevyistä peruskestävyyslenkeistä, joilla olen lähtenyt rakentamaan harjoittelusykliä kohti uutta kisakautta. On ollut mukava ottaa mukaan myös kesätauon jälkeen kuntosaliharjoituksia ja ”rääkkäysvetoja” Wattbiken satulassa. Muutamia päiviä lukuun ottamatta harjoittelu on maistunut hyvälle ja on ollut ilo tähdätä tekeminen ensi kauteen ja miettiä jo seuraaviakin kausia.
Jyväskylässä kelpaa pyöräillä!

Haluaisin aina nähdä harjoittelun tulokset välittömästi, mutta urheilu vaatii pitkäjänteistä odotusta, jonka jälkeen koittaa mahdollisesti palkinto. On vaikea sitoutua työskentelemään pitkään jonkun tavoitteen eteen, mutta se on urheilussa vain välttämätöntä. Harjoittelun ohessa odotin innolla ja hieman kauhun sekaisin tuntein Wattbike-cupin avausta. Ajatus kisaamisesta kankein ja puhdittomin jaloin ei ollut kaikkein houkuttelevin, mutta kiehtovaa oli päästä jälleen kokeilemaan miten auki hanat saa tähän aikaan vuodesta. Alavireiset kuntotestit ja voimattomuus vauhdikkaissa vedoissa loi hieman epäilyksen varjoja kisatulosten ylle. Tosin kaikki edellä mainittu menee harjoittelun piikkiin, koska tänä vuonna jaksotan harjoitteluani enemmän ja pyrin kehittämään kerrallaan vain joitain ominaisuuksia. Kovempien vetojen aika on vasta myöhemmin talvella.

Wattbike-kiertue pysähtyi tämän talven ensimmäiselle etapille kotipitäjääni, Jyväskylään. Tämän vuotuisen kiertueen startille oli luotu hyvät puitteet aivan kaupungin keskustaan, ostoskeskus Tawastiin. Kisaa vielä ennakoitiin edellisenä päivänä Yle Radio Keski-Suomessa, jonka toimittajalle pääsin kertomaan lajista. Tästä ja keskustasijainnista huolimatta kansa löysi melko harvalukuisesti kisapaikalle. Myöskään kilpailijat eivät varmaan vielä olleet asennoituneet cupin alkuun, kun saapuivat melko harvalukuisena populaationa paikalle. Joka vuosi on sama juttu, että ajajat eivät tahdo löytää kisoihin. Nämä kisat tekevät hyvää pääkopalle. Ei ole järkeä jauhaa vain omassa olohuoneessa kuntopyörää tasaisen tappavalla junnauksella koko talvea. Wattbike-cup antaa mahdollisuuden tavata pyöräilykansaa talven aikanakin ja testata omaa kuntotasoaan. Toivoisin, että pyöräilijät tulisivat paikalle runsaammalla joukolla. Se olisi kunnioitus järjestäjien työmäärää kohtaan ja pitäisi lajin elinvoimaisena ja arvostettuna. Toivottavasti seuraavaan Hyvinkään kisaan löytäisi tiensä useampi pyörähirmu.

Kuva: http://vaajte.kuvat.fi/kuvat/Wattbike+Cup+/

Matkavalikoima oli viime vuoden cup-avauksen tyylinen: 1 km ja 4 km lyhyet rypistykset. Ensin starttasi kilometrin raakaa voimaa mittaava rypistys. Otin tasaisen startin ja etenin aluksi toisena, kunnes nostin sijoituksen kärkeen. Ajajat rynnistivät pyörien päällä puhisevan biisonilauman lailla eteenpäin. Matkan pituus yllättää joka kerta. Minuutin mittainen suoritus ei tunnu ennakko-odotuksissa kovinkaan pitkältä, mutta puoli minuuttia ajettua tuli taas todettua oma typerä ajatusmalli. Viimeinen puoli minuuttia oli putkelta kiemurtelua, selviytymistaistelua metri metriltä kohti kuviteltua maaliviivaa. Minuutin suorituksessa ei juuri ehdi muuhun keskittyä kuin painamaan polkimia männän lailla kohti lattiaa. Kaikki muu häipyy yhdeksi sumuksi. Maalissa tajusin voittaneeni ja mukavinta oli tietysti, että sain pidettyä viime vuoden komeetan, Sasun, takanani. Otimme kaksoisvoiton ja ajoin oman ennätykseni, jota paransin vajaa neljä sekuntia. Olin supertyytyväinen ajooni ja siihen että kausi oli avattu hyvissä merkeissä. Neljän kilometrin kisaan palautumiseen annettiin armeliaasti kahden tunnin mittainen siivu, josta suurin osa tuli käytettyä palautteluun ja lämmittelyyn. Väsymys painoi koivissa vielä kisan startatessa. Tiesin, että voittoani kilometrin kisassa ei kovin moni sulattanut. Ajattelin että tästä kisasta tulisi varmasti edellistä kovempi taisto. Starttasin ehkä hieman innokkaasti kisaan ja ajoin yli voimieni ensimmäiset 1,5 kilometriä. Olin aivan sippi kisan puolivälissä. Jalat odottivat jo antautumista ja etumatkani kutistui jatkuvasti Sasuun ja Toni Tähteen. Viimeisillä sadoilla metreillä yritin löytää vielä taistelutiikerin hampaat ja pystyin pitämään kilpakumppanit takanani vaivoin. Olin pettynyt aikaani, mutta tietysti voittoon ei voi koskaan olla pettynyt. Tästä on hyvä lähteä taas eteenpäin. 
Kuva: http://vaajte.kuvat.fi/kuvat/Wattbike+Cup+/

Sitten on taas aika lähteä lenkille. Kohta sitä ajetaan taas uudestaan cupin kisaa. Wattbiken toinen osakilpailu on vajaan kahden viikon päästä Hyvinkäällä. Älkää jättäkö tilaisuutta käyttämättä, sillä tarjolla on tällä kertaa kolme matkaa. Kisata saa koko rahan edestä. Pitäkää (Wattbiken) kammet pyörimässä…