tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksy lähenee ja mieliala paranee



Syksy lähestyy kovaa vauhtia ja kesän lämmöllä hellivät kelit alkavat varmaan olla hiljalleen takanapäin. Pari kisaa tuli ajettua viime blogin jälkeen vielä lisää ja niiden seurauksena kaudesta jäi hyvä mieli kaikkien pettymysten ja alavireisyyden jälkeen.

Lenkillä Jyväskylän maisemissa.
Aloitin taas Jyväskylässä opiskelut ja siirryin erilaiseen, paljon mukavampaan, päivärytmiin kesätöiden jälkeen. Opiskeluissa läsnäoloja on melko vähän, mutta itseopiskelua riittää runsaasti. Mukavaa oli Jyväskylään takaisin siirtyessä kuulla iloinen uutinen yhteistyökumppanini Wattbiken (Finnrowing Oy) taholta. He mahdollistivat minulle monitori- ja tankopäivityksen Wattbikeen ja olin innoissani, kun pääsin ottamaan syyskuun alkupuolella käsiini uuden monitorin paketista. Nyt talviharjoittelua pystyy toteuttamaan entistä tarkemmin ja myös omatoiminen kunnon testaaminen helpottuu. Uudessa monitorissa on parempi kapasiteetti ja muisti sekä enemmän muokattavia toimintoja. Tämän johdosta se on huomattavasti käyttäjäystävällisempi. Uudella tangolla saa entistä pyöräilymäisemmän ajo-asennon, jossa jaksaa veiputtaa useampia tunteja. En ole vielä aloittanut Wattbike-harjoittelua, koska ulkonakin on vielä ollut hyvät kelit ja harjoittelu on vielä siirtymävaiheessa. Wattbike tulee kuitenkin olemaan erittäin tarpeellinen talviharjoittelussa ja mielestäni Wattbike on pyöräilijän paras apuväline pyörän lisäksi. Tietysti myös Wattbikella kisailu on mahtavaa ja on hienoa, että uusi cup pyörähtää taas marraskuussa käyntiin. Ympärivuoden etenkin kovempien vetotreenien tekeminen on yksinkertaisen simppeliä. Se, että Finnrowing haluaa tukea harjoitteluani, lisää suuresti motivaatiotani, kun joku uskoo siihen että pystyn vielä kehittymään.

Töiden päättymisen jälkeen mieliala on ollut paljon kirkkaampi. En muista heti sellaista syksyä, jolloin treeni olisi maistunut yhtä hyvin. Kaikki lähti siitä, kun hyppäsin tauon jälkeen jälleen elokuun lopussa pyörän selkään, tavoitteenani virittää kunto viikossa riittävän kovaksi legendaarista Tähtisadeajoa varten. Ajaminen oli heti pitkän lepokauden jälkeen nautinnollista ja päätin mennä syyskuun alun kunniaksi availemaan keuhkojani Keski-Suomen maastopyörämestaruus kisoihin Laajavuoreen. Ratana oli tuttu ja turvallinen kilometrin mittainen rata, jota yleinen lähtö kiersi viime vuotuiseen tapaan 15 kierrosta. ”Täyttä tuskaa”, muistelin viime vuoden rypistystä. Rata ei ylvästele teknisillä elementeillään. Pohja on yhtä polun pätkää lukuun ottamatta kovaa hiihtolatupohjaa, mutta mutkia ja kiihdytyksiä on koko ajan sekä pieniä teräviä nousuja. Koko ajan joutuu painamaan tukka putkella ja syke maksimilla. Heti kun luulee levähtävänsä, joutuu taas kiihdyttämään putkelta mutkasta. Nautin teknisesti helposta reitistä, kun voi antaa vaan fysiikan puhua. Täytyy myöntää että jatkuva kiihdyttely ei ole itselleni aivan ominta alaa, mutta silti tykkään valtavasti Laajavuoren radasta. Harmittavasti yleisen lähtöön ilmaantui vain kourallinen kuskeja. Liekö kylmä ilma sateen uhkineen karkottanut kaikki elite-kuskit. Aiemmissa lähdöissä oli kuitenkin kiitett

ävästi osallistujia. Lähdin ajamaan paukusta lähes täysiä ja pystyin tekemään ensimmäisillä kymmenellä kierroksella merkittävän eron seuraaviin kilpailijoihin. Tavoitteenani oli ajaa seuraavat kierroksella kiinni. Tavoite ei onnistunut sillä ajamattomuus ja liian kova alkuvauhti alkoivat näkyä viimeisillä viidellä kierroksella ja vauhti tippui huomattavasti. Pääsin kuitenkin maaliin selvänä voittajana ja luottavaisena siihen, että kunto vielä hieman kohenisi viikonlopun Tähtisateisiin. Seuraavana päivänä kävin maantielenkillä ja hyydyin kesken lenkin. Energiat loppuivat ja jaksoin vaivoin kotiin asti. Ajattelin, että on parempi pitää huilia viikonlopun kisaan asti.

Tähtisadeajot pidettiin viikonloppuna ja uskomatonta että jälleen kerran oli t-paita kelit ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Epävakaisen viikon jälkeen oli todella unelmaa päästä ajamaan kisaa kesäisissä olosuhteissa. Olin tehnyt hyvät hiilihydraattitankkaukset edellisenä päivänä ja kisaankin varustauduin riittävällä eväs- ja juomamäärällä. Tankkaus ja harjoittelemattomuus näkyivät kisan startissa, kun en meinannut millään pysyä kärkijoukon mukana ensimmäisiä kilometrejä. Jokaisella metsäpätkällä tipuin letkasta ja tieosuuksilla jouduin tempomalla kaventamaan eroa. Olli Miettinen ja Heikki Tukki pääsivät karkuun ensimmäisten 10 km aikana ja jäin takaa-ajamaan Jaakko Topparin kanssa kaksikkoa. Tähtisadeajot on aina ajettu teknisesti melko helpolla reitillä. Valtaosa reitistä on hiekkatietä ja on reitille asfalttiakin jonkin verran mahtunut. Nousuja on paljon ja metsäautotiepätkät ja helpot röykytyspolut rytmittävät tieosuuksia. Fyysisesti reitti on haastava. Tosin ajoaika ei kärjellä ole 60 km matkalla kuin hieman päälle kaksi tuntia, mutta se aika mennään kuin tempokisoissa. Emme saaneet Topparin kanssa kärkikaksikkoa kiinni, vaan hävitimme heidät melko pian jo näköpiiristä. Tein oman ratkaisuni tämän vuoden välikirimäessä (Lehmämäki), jossa pystyin tiputtamaan Topparin. Jatkoin matkaani yksin ja pääsin hyvin lähelle toisena ollutta Tukkia. En pystynyt kuitenkaan ajamaan häntä kiinni. Toiselle 30 km kierrokselle lähdin edelleen takaa-ajajana ja vaikka en mielestäni juuri hiipunut ja väsynyt toisella kierroksella, ero kärkeen kasvoi tasaisesti ja saavuin maaliin kolmantena. Olin tehnyt yhden kesän parhaista suorituksistani ja kaudesta jäi käteen paljon makeampi maku. Finlandia-pyöräilyn karvas maku haihtui kielen päältä kertaheitolla. Jatkoin tyytyväisenä treenikautta.

Jyväskylässä riittää hienoa luontoa!
Olen aktivoitunut jo tässä vaiheessa vuotta valmistautumaan ensi vuoteen. Siitä olen innoissani. Pienillä muutoksilla olen hakenut harjoitteluuni lisää laatua ja monipuolisuutta sekä maksimoinut palautumisen ja kropan toimintakunnon. Tärkeimpinä asioina on se, että olen pitänyt paremmin huolta riittävistä yöunista ja ravinnon määrästä ja laadusta. Olen nukkunut enemmän ja syönyt säännöllisemmin ja hieman terveellisemmin. Myös lenkeille olen ottanut yleensä jotain mukaan evääksi. Ennen olen pyrkinyt tekemään lenkit mahdollisimman vähällä ravinnolla. Myös urheilujuomaa olen kokeillut nyt pidemmillä lenkeillä ja todennut että palautuminen lenkeistä on ollut huomattavasti nopeampaa. Kolmas merkittävä seikka parempiin harjoitusvaikutuksiin on se, että olen aloittanut venyttelemään (ennen en ole juuri venytellyt) ja olen keskittynyt myös paremmin keskivartalon kunnosta huolehtimiseen. Olen havainnut että syvien vatsalihasten tuki on ollut täysin olematon. Yläkropan jatkuvat jumit ja rajoittuneet liikeradat, alaselkäkivut sekä jalkojen (etenkin takareisien) lihaskireydet ovat saaneet havahtumaan lihashuollon tärkeyteen. Motiivinani on ollut se, että kroppani on siinä kunnossa että harjoittelu on mahdollista ja maksimaalista. Tulosta on jo nyt tullut ja liikkuvuus on parantunut sekä alaselkäkivut hälvenneet. Suuret kiitokset Kim Harjulle (www.treeniharju.fi), joka suunnitteli minulle kropanhuolto-ohjelman.

Talviharjoittelu koostuu nyt syksyllä erityyppisistä voimaharjoituksista lähinnä kuntosalilla, pyörä- ja juoksulenkeistä sekä Wattbikella tehtävistä tehoharjoituksista. Juosta aion enemmän, kuin viime vuosina, koska tarvitsen kropalle enemmän iskutusta. Ylipäänsä treenimäärää olen suunnitellut huomattavasti viime vuotta enemmän ja harjoittelu on säännöllisempää. Katsotaan mihin kurssi lähtee osoittamaan. Hyvää treenimieltä kaikille ja hyviä kisoja niille, jotka vielä tänä vuonna ajavat kisaa. Seuraavassa blogissa hieman enemmän tietoa miten harjoituksissa menee ja mitä syksy on tuonut tullessaan…