keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Keski-Suomen (17.-18.5.2014) ja Ruotsin kiertueet (23.-25.5.2014)

Heips! On kulunutkin jo tovi viime kirjoituksesta. Paljon on ehtinyt tapahtua parin viikon aikana harjoittelun ja kilpailemisen saralla. Nurmijärven maratonin jälkeen päätin tehdä seuraavalla viikolla kovia treenejä ja ajaa viikonloppuna sitten harjoitusmielessä kaksi paikallista (Keski-Suomi) kisaa. Tiistaina tein sateisen kelin vuoksi hyvän pk2-treenin Wattbikella ja kyllä hiki virtasi. Lisäksi tein viikolla voimavetoja maantiepyörällä ja ajelin maastopyörää jonkin verran. Lauantain Harju MTB-kisaan lähdin hyvin treenanneena ja kunto olikin yllättävän hyvä. Harju MTB oli aivan Jyväskylän ydinkeskustan tuntumassa olevalla puisto-/ ulkoilualueella käyty kisa, jossa ajettiin 15 kierrosta kilometrin lenkkiä. Lähes koko kierros oli ulkoilureittiä ja sisälsi usean sadan metrin nousun ja tämän jälkeen hieman tasaista ja laskun alas. Äärettömän raastava rata. Aloitin hieman ylikovaa ja ajoin pari ensimmäistä kierrosta aivan limiitillä. Keli helli ja matkakaan ei ollut kuin 15 km. Ajoin pari kierrosta Toni Tähden kanssa, kunnes Tähden ohjaustanko katkesi harmittoman näköisesti alamäessä ja seurauksena oli keskeytys. Itse jatkoin omaa ajoani maaliin asti ja voitin melko ylivoimaisesti kisan. Hyvä fiilis jäi kisasta, mutta hieman harmitti että en päässyt Tähden kanssa kilpailemaan loppuun asti.

Peurunka MTB 4-satanen oli myös saanut auringonpaistetta osakseen. Tänä vuonna valikoimassa oli myös kahden kierroksen kilpailu, johon päätin ottaa osaa. Edellisen päivän Harjun kisassa rasittuneet jalat saivat sopivasti lisää kuormitusta heti seuraavana päivänä. Peurungan kisassa oli mukana jälleen Toni Tähti sekä monia muita paikallisia ja hieman ulkopaikkakuntalaisiakin "menijöitä". 4-satasen nimi juontaa juurensa siihen, että reitin yhdellä kierroksella on neljä isompaa nousua, joista kussakin on noin 100 metriä korkeuseroa. Voin sanoa että reitti on yksi Suomen rankimmista ja etenkin jos sitä ajettaisi kolme kierrosta ja se olisi osa maraton-cuppia. Yhden kierroksen pituus on noin 19 km ja kisasta tulisi vajaan 60 km kisa kolmella kierroksella. Nyt oli vain kaksi kierrosta, mutta sekin oli tällä kertaa riittävästi. Rataprofiili on siis hyvin mäkinen ja kiermurtelee pääosin metsäautoteillä. Joitain polunpätkiäkin reitiltä mukavasti löytyi, mutta pääosin reitti oli metsäautotietä. Jokainen varmaan tietää, millaista on polkea monttusta metsäautotietä. Reitistä teki rankan mäkien lisäksi se, että koko ajan löytyi kuoppia, pientä kiveä ja mutaropakoita. Satulassa ei pystynyt kovin paljoa istumaan ja "jumpata" sai jatkuvasti. Voitin edellisenä vuonna yhden kierroksen kisan ja lähdin nyt haastamaan Tähteä kahden kierroksen kisaan. Ajoimme melko nopeasti karkuun muilta, mutta ensimmäisen kierroksen loppupuolella jouduin antamaan hieman periksi Tähdelle. Ylämäet ja jatkuva satulassa pomppiminen kypsyttivät nopeasti helteisessä kelissä ja jäin ajamaan turvallisesti kakkossijalle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen ero Tähteen oli noin minuutin luokkaa, mutta toisella kierroksella ero pompsahti useisiin minuutteihin. En jaksanut kovin hyvin Peurungassa ja edellinen päivä ja kovat treenit vaativat veronsa. Selvisin kuitenkin toisena maaliin ja pääsin viettämään ansaittua lepoa. Viikonloppuna ajoin hyvin etenkin Harjulla ja kunto oli edelleen hyvä myös Nurmijärven superajon jälkeen. Pystyin lähtemään hyvillä mielin kohti toukokuun päätavoitetta eli Ruotsin Borlänge Touria.

Ruotsissa riitti lämmintä. Kuvaaja: Piia Halme
Ruotsissa oli seuraavalla viikolla kolmipäiväinen maastopyöräilyn etappiajo. Tämä kuuluisa Borlänge Tour on tullut suomalaisten tietoisuuteen aluksi maajoukkuereissuilta ja siitä lähtien se on ollut etenkin Hyvinkään Pyöräilijöiden ja Korson Kaiun junioriajajien vuosittainen tasonmittaaja. Myös vanhempia suomalaisia ajureita on vuosittain ollut mukana useita. Tänä vuonna tein reissun vaimoni ja veljeni kanssa ja asetin tavoitteeksi ajaa sijoille 5-10. Se olisi jo kehitystä aikaisempiin vuosiin.

Perjantaina kisa alkoi eliminaattori-kisalla, jota edelsi 700 metrin karsinta aika-ajo. Tämä aika-ajo oli
ratkaiseva sillä miesten sarjassa vain 12 parasta pääsi etenemään pudotusajoihin. Sain aika-ajoon hyvän startin mutta möhelsin yhdessä kurvissa ja jouduin ottamaan kengän irti polkimesta. Mutkan jälkeen oli heti kaksi tukkia ja jouduin jalalla avittamaan pyörää tukkien yli. En saanut kenkää sähellyksen takia heti kiinni. Adrenaliini virtasi suonissa ja sisuuntuneena ajoin lopun reitistä hyvin. Pelkäsin jatkopaikan puolesta sähläyksen takia, mutta se irtosi lopulta ja olin 11 sijalla karsinnan jälkeen 5 sekuntia voittajasta. Mitä olisikaan ollut ilman sähläystä? Pudotusajoissa lähti yhtäaikaa 6 ajajaa molemmissasemifinaaleissa ja A-finaaliin pääsi molemmista 3 ajajaa sekä samoin B-finaaliin. Sain unelmastartin semifinaalissa ja selvisin toisena metsään sekä sieltä ulos. Loppusuoralla voitin kirin ja jatkoin voittajana A-finaaliin. Myös A-finaalissa sain hyvän lähdön ja pääsin toisena metsään. Olin kuitenkin hieman pehmo ja en pitänyt linjaani. Tulin vasta viidennellä sijalla loppusuoralle enkä pystynyt asemiani parantamaan. Supertyytyväinen olin kuitenkin etenkin startteihini. Päivän jälkeen olin karsinnan ja eliminaattorin bonusten jälkeen sijalla 6.
Semifinaalin startti. Kuvaaja: Piia Halme
Semifinaalin voitto! Kuvaaja: Piia Halme

XCO-kisan helppoa polkua. Kuvaaja: Piia Halme
Lauantaina oli pitkän XCO-kisan vuoro. Lämpötila oli lähemmäs 30 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Matkana miesten sarjassa oli 6x6 km eli 36 km ja se sisälsi melko paljon nousua ja mutkittelua. Reitti ei ollut kovin tekninen ja oli pääosin hiekkakangasta. Mäet ja vauhdin muutokset tekivät kuitenkin reitistä raskaan. Sain hyvän startin myös lauantaina ja lähdin viiden joukossa metsään. Yhden kierroksen pysyin lähietäisyydellä kärkeen, mutta sitten iski karu todellisuus vastaan. Oma kunto ei vain riitä ajamaan samaa vauhtia pidempään. Tiputin vauhtia ja yksittäisiä ajajia meni ohi silloin tällöin. Lopussa ajoin muiden suomalaisten (Sakari Lehtinen ja Jeremias Holmberg) kanssa samassa letkassa ja sijoitukseni oli 10. Pidin kuitenkin kokonaiskisassa sijan 8. Ajo oli omaa parasta ja olin tyytyväinen. Ajoin omalla tasollani ja sain hyvin irti itsestäni.

Sunnuntaina ajettiin XCC-kisa, jossa oli matkana 6x3,5 km, eli huomattavasti edellistä päivää lyhyempi lenkki ja matka. Korkeuseroa oli huomattavasti vähemmän mutta rata oli hyvin syherö ja hieman juurakkoisempi. Ajotekniikkaa siis tarvittiin enemmän sekä myös räjähtävyyttä. Veljen esimerkin innoittamana päätin yrittää päästä kärjessä polulle, koska ohituspaikkoja ei ollut niin paljoa kuin lauantaina. Sain huippulähdön ja pääsin kuin pääsinkin ensimmäisenä polulle. Oli huikea tunne johtaa ensimmäinen kilometri Swe-cupin kisaa. Siihen se ilo sitten hyytykin ja jouduin hiljalleen antautumaan. Oma kunto riitti sijaan 11 ja sain annettua reitille taas kaiken mitä kropasta löytyi. Hyvä viikonloppu ja kokonaiskisassa sijalla 8. Kisat menivät tavoitteiden mukaisesti ja paremmin kuin aiempina vuosina.

XCO-kisan vääntöä. Kuvaaja: Piia Halme

Nyt on lepoviikon ja huilin aika kolmen kisaviikonlopun jälkeen. Pitää latailla akkuja, jotta kesäkuun lopulla kauden ensimmäisessä päätavoitteessa eli SM-tempossa olisi iskussa. Tulevana viikonloppuna oleva Viitasaari XCO jää ehkä väliin, mutta ainakin Korson MTB Marathon olisi suunnitelmissa. Kirjoitin aikoja sitten että en ajaisi juuri maratoneja, mutta jos sitä sitten innostuukin ajamaan näitä Suomen lyhyitä maratoneja (päälle 2 tuntia). :) Ei voi tietää!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Nurmijärvi MTB Marathonin 10.5.2014 kisarapsaa

Kauden avaus on joka vuosi yhtä jännittävää. Luottamus omaan kuntoon ei ole vielä kovin vahva ensimmäiseen kisaan lähdettäessä, vaikka treenikausi olisikin mennyt hyvin. Nyt lähdin kauden avaukseen melko hyvillä mielin ja paineettomasti. Viime vuosina olen ollut vaikeuksissa juuri tässä kyseisessä kisassa, joten alkutavoite oli siis vain päästä maaliin. Pyörääni kyllä luotin, mutta kuntooni en. Olen saanut paljon pilkkalauluja ja maineen siitä, että lähden maratoneilla kovaa mutta hyydyn ennen maalia. Olen yrittänyt sittemmin myös sillä taktiikalla, että lähden rauhassa ja yritän kiristää loppua kohden, mutta olen todennut että sillä systeemillä en ainakaan saa tuloksia. Päätin siis palata Nurmijärvellä vanhaan tyyliini ja lähteä heti alusta kärjen mukaan. Ajattelin psykologian auttavan urheilussa, joten päätin että lähden ajamaan voitosta enkä mieti sitä tulevatko takaa tulijat jossain vaiheessa ohitseni.

Startti tapahtui lopulta lyhyissä ajovarusteissa ja keli oli melko suotuisa. Jalat tuntuivat startissa hyvältä tankkauksen ja hyvän valmistautumisen seurauksena ja päätin ampaista piikkipaikalle heti asfalttitiellä. Ajoin rennon kovaa vauhtia keulilla asfalttiosuuden ja metsään siirryttäessä jatkoin tasaisen kovaa vauhtia poluilla ja hiekkateillä. Taktiikkana oli ajaa kärjessä teknisillä osuuksille asti ja päästää hieman ennen niitä kovat tekniikkakuskit edelle, jolloin itse pystyisin ajamaan peesissä tekniset ja löytäisin helpot ajolinjat. Itsellä oli jäykkäperäinen pyörä ja monella muulla täysjoustot, joten jouduin melko riskillä ajamaan kun seurasin täysjoustokuskien ajolinjoja. Ensimmäiselle vaikeammalle pätkälle tullessa meitä oli kärjessä 6 ajajaa: Holmberg, Ojala, Minä, Schumann, Visuri ja Miettinen. Olin neljännellä sijalla edelläni Ojala, Holmberg ja Schumann. Ajoimme melko vauhdikkaasti tekniset pätkät. Ojala pääsi hieman karkuun Holmbergin kanssa ja itse tyydyin ajamaan Schumannin perässä. Jonkin ajan kuluttua Miettinen ja Visuri jäivät hieman vauhdista ja jatkoin Schumannin kanssa kahdestaan ja ajoimmekin kärjen kiinni. Kun ensimmäisestä kierroksesta oli jäljellä ehkä viimeinen kolmannes, olimme jääneet Schumannin kanssa pari kolme sataa metriä kärkikaksikosta Ojala-Holmberg. Tultiin hiekkakuopan reunalle ja Schumann lähti ajamaan jostain syystä väärään suuntaan. Ehkä nuoli oli hieman hämäävästi laitettu. Itse muistin reitin ja huusin Schumannille ja viitoin oikeaan suuntaan. Jatkoin kuitenkin matkaa enkä jäänyt enää odottamaan. Siitä alkoi maaliin asti kestänyt yksinäinen takaa-ajo. Yritin epätoivoisesti ajaa kiinni kärkikaksikkoa, mutta vuorovedoin etenevää, teknisillä pätkillä etua saavaa kaksikkoa oli aivan mahdotonta saada kiinni. Yli kierroksen kestäneen "rimpuilun" jälkeen päädyin maaliin kolmannella sijalla, vielä melko hyvävoimaisena, mutta kaikkensa yrittäneenä ja antaneena. Olin supertyytyväinen ajooni. Paras maratonajo minkä olen ajanut! Tällä oli hyvä startata kausi.

En tiedä tarkasti miksi nyt jaksoin hyvin maaliin asti. Ehkä syitä oli monia. Pääsyyt olivat hyvät valmistautumistreenit, hyvä ravinto- ja nestetankkaus, hyvin suunniteltu kisataktiikka ja uudet jäykemmät maastokiekot. Edellisen päivän valmistautumisen suoritin Wattbikella, tehden parin minuutin vetoja pari kappaletta ja availlen jalkoja muutamalla kirillä. Kiitokset Wattbiken maahantuojalle! Ravintopuoleen olen myös keskittynyt paremmin, koska olen opinnoissani saanut siitä lisää tietoa ja todennut sen tärkeyden. Nyt nokka kohti ensi viikonloppua ja Jyväskylän suunnilla ajettavia Harju MTB:tä ja Peurunka MTB 4-satasta. Siellä uutta matoa koukkuun ja uusia haasteita. Siihen asti kuulemiin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Paluu sorvin ääreen ja kohti kisakauden avausta

Antoisa etelän leiri on jo hyvän aikaa sitten ollut takana päin ja olen päässyt palaamaan jälleen arjen perusrutiinien pariin. Koulun opinnot on tältä keväältä kohta paketissa ja pyöräharjoituksia on tullut nyt tehtyä hieman viileämmissä olosuhteissa. Suomen kelit ovat olleet hieman hyytäviä ja viileitä Espanjan keleihin verrattuna, vaikkakin ihan riittäviä pyöräilyn harrastamiseen ja treenaamiseen. Otin leirin jälkeen rennon lepojakson ja makoilin hyvällä omalla tunnolla paljon sohvalla ja palauttelin väsyneitä "koipia" leiriväsymyksestä. Joidenkin päivien kuluttua alkoi kuitenkin tehdä jälleen mieli nousta satulaan ja aloittaa harjoittelu uudestaan. Olen kuullut sanottavan jonkun viisaan ihmisen suusta, että suuri virhe jonka voi tehdä etelän leirien yhteydessä on se että ei malta palautella riittävästi leirin jälkeen (etenkin jos leiri on ollut kova). Itselleni leiri muodostui melko kovaksi ja jouduin loppuleiristä lisäämään palauttavien lenkkien määrää. Jalat eivät yksinkertaisesti enää ottaneet enempää treeniä vastaan. Useamman palauttavan päivän jälkeen jalat tuntuivat palautuneilta seuraavaan harjoitukseen. Kävin kokeilemassa pitkästä aikaa maastopyöräilyä Suomen kuivissa olosuhteissa. Jalat eivät pyörineet ja meno oli tökkivää. Ei kai sitä muuta voinut olettaakaan pitkän maantierupeaman jälkeen. Seuraavana päivänä kävin demoamassa maksimitestiä trainerilla Vapaalla-messuilla ja sain puhkuttua jalkoja vähän auki. Jäi hyvä fiilis, jonka kannattelemana pyörä lähti jälleen liikkumaan hieman paremmin. Olen nyt ollut melko motivoitunut taas harjoittelemaan ja on hauska nousta satulaan ja ottaa itsestään irti aina vaan enemmän. Päätin leirin ja veljeni innoittamana lisätä harjoitteluuni kovavauhtisempia pk2-lenkkejä, joiden tekemistä olen aina karttanut. Olen yleisesti nauttinut kevyestä tai kovasta treenistä, mutta tasaisen vauhdikkaiden lenkkien tekeminen on ollut myrkkyä! Nyt päätän tehdä edes silloin tällöin kovavauhtisempia lenkkejä. Jos sitä kautta se pidempien kilpailujen ajaminenkin muodostuisi edes hieman helpommaksi.

Nyt olen odottavalla mielellä kauden avauksen suhteen. Vaikka ennakkoon ajattelin jättää maratonit tältä vuodelta väliin, niin sopivien kisojen puutteessa starttaan taas perinteisesti Rajamäellä järjestettävälle MTB-maratonille ensi viikolla. Sinne lähden sinnittelemään ja tavoite on tänä vuonna selvitä maaliin asti. Odotukset eivät ole järin korkealla kun kyseessä on itselle hieman pitkä kilpailu, mutta eipä sitä etukäteen sijoituksia jaella. Aina sitä voi antaa kaikkensa ja katsoa mihin se riittää. Kauden avauskisa on perinteisesti tuskaa tottumattomalle elimistölle. Mielenkiintoista nähdä mitä muut kuskit ovat saaneet aikaiseksi leudon talven aikana. Onko luvassa kenties aivan huimaavaa vauhtia? Viime vuonna kisani päättyi keskeytykseen huonon kunnon ja energioiden loppumisen takia. Ajo oli säälittävää. Siitä ei voi matkata enää kuin ylöspäin!

Eilen tuntui siltä että kesän tulo hieman myöhästyy ainakin täällä Jyväskylässä. Maantiepyörälenkki parin asteen lämpötilassa ja tihku sateessa ei ollut ihan sitä parasta mahdollista mitä pyöräily on. Lenkin aikana oli kotikulmillani iskenyt raekuuro ja puolen sentin rakeita oli nurmikot valkoisenaan. Illalla myöhään sateli vielä hieman lunta. Mihin aluillaan ollut kesä on hävinnyt? No jospa se ensi viikolla pistäisi jälleen päätänsä esiin. Siinä toivossa kohti Rajamäen maratonia! Kisarapsaa sitten kun sijoitukset on jaettu... siihen asti ZAU!