keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Leiri jatkuu aurinkoisissa merkeissä

Nyt leiristä on takana noin puolet ja olen päässyt kunnolla ajamisen makuun kuluneiden päivien aikana. Tuntuu, että jokainen päivä on vienyt ajamista eteenpäin ja täällä lenkkejä on tehnyt iloisin mielin. Auringon paisteella ja lämmöllä on iso vaikutus myös omaan hyvinvointiin ja autoilijoiden hyvä käytös pyöräilijöitä kohtaan on myös lämmittänyt sydäntä. Suomessa saa pelätä henkensä kaupalla, jos uskaltaa työntyä pyörän kanssa ajamaan autojen valtaväylää pyöräteiden puuttuessa tai jostain muusta syystä. Täällä on normaalia että pyöräilijät ajavat muun liikenteen seassa ja se on tehty täällä helpoksi. Jalankulkijat saavat liikkua rauhassa omia reittejään ja pyöräilijät voivat surutta päästellä menemään autojen vauhtia pelkäämättä sitä että liiskaisi yllättävän äkkiliikkeen tekevän jalankulkijan alleen. Hauskaa on myös se, että läheisessä Fuengirolan kaupungissa on yksi maailman suurimmista (ellei jopa suurin) suomalaisten keskittymä ulkomailla. Suomalaisia näkee paljon ja osa liikkeistä on nimetty suomalaisilla nimillä, kuten parturi-kampaamo. Täällä Mijaksen kylässäkin olen törmännyt suomalaisiin. Eräs tilanne oli kun kaupassa katselimme mitä jauhelihaa ostaisimme. Mietimme ääneen, miksi toinen liha oli halvempaa kuin toinen. Vieressä seissyt nainen tokaisi selvällä suomen kielellä: "Toinen on possua ja toinen nautaa!"

Olen tehnyt veljeni kanssa lähes joka päivä kaksi treeniä ja se on ollut minulle melko uutta. Suomessa olen hyvin harvoin tehnyt kaksi treeniä päivään. Yleensä yhdenkin treenin tekeminen on ollut välillä työn takana. Suomen kylmiin ja kuraisiin talvikeleihin pyörän kanssa starttaaminen ei ole yhtä houkuttelevaa kuin kuivissa ja lämpöisissä olosuhteissa ajaminen. Siksi täällä kahden treenin tekeminen on huomattavasti helpompaa. Lisäksi täällä on kaukana normaaleista arkirutiineista ja lähes kaiken liikenevän energian voi käyttää urheiluun. En jaksaisi sellaista normaalisti (eli että vaan urheilisin), koska tykkään että elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita. Lyhyellä ajanjaksolla tällainen puhdas urheileminen tuo kuitenkin paljon vaihtelevuutta normaaliin rytmiin ja rentouttaa.

Mäkiä riittää näillä suunnilla!


Joka päivä olen joutunut haastamaan itseni täällä leirillä. Mäkeä riittää ja tuntuu että painavan ruhon runnominen jyrkkiä seinämiä pitkin ylöspäin tuntuu joka päivä helpommalta. En ole koskaan ollut mäkikuski enkä usko että koskaan tulen myöskään olemaan sellainen. Olen liian raskasrakenteinen mäkiin ja parhaimmillani olen tasaisilla tempopätkillä. Mäkien jatkuva ajaminen kehittää kuitenkin heikkouksiani ja tukee samalla vahvuuksiani. Pyörä on toiminut tähän asti hyvin ja jokainen päivä on ollut aurinkoinen. Kroppa on joutunut lähes joka päivä tiukille. Suomessa olen ajellut paljon rauhallisia treenejä sekä tehnyt joitakin kovempia treenejä. Täällä olen keskittynyt paljon voimatreeneihin, kireihin, mäkivetoihin ja kovavauhtisempaan harjoitteluun. Toki olen ajanut myös paljon rauhallista ajoa palauttavana ajeluna, jotta kovien treenien tekeminen on mahdollista. Asumme mäen päällä, joten lenkeistä ei saa koskaan ihan kevyitä, mutta kyllä jyrkkiäkin mäkiä voi tarvittaessa ajaa rauhallisesti ylös. Välillä se menee tosin lähes tasapainoharjoitteluksi, kun vauhti ei ole joskus juuri kävelyvauhtia kovempaa kevyiden lenkkien jyrkissä mäissä.

Olen tehnyt harjoituksia kovaa, mutta kroppaa kuunnellen. Harjoitukset olen tehnyt veljeni kanssa suunnitelmien mukaisesti ja tosissaan, mutta välillä osaan ottaa myös rennosti. Leirillä on vielä tarkoitus ajaa viikon verran lisää. Pidetään ketjut kireinä...

Välillä on hyvä ottaa rennosti ja nauttia kauniista säästä ja lepohetkestä!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Etelän leiriä alottelemassa 11.4.2014

Nyt on taas hyvä tovi vierähtänyt viimeisimmästä blogikirjoituksesta. Treeniä on tullut joinain viikkoina enemmän ja toisina vähemmän, mutta pääasia on, että treeniä kuitenkin on tullut sillon tällön eikä harjoitteluun ole tullut liian suuria pausseja. Kunnosta en pysty sanomaan oikein mitään muuta, kuin että huippukunnossa en ole ainakaan toistaiseksi. Alotin tämän vuoden etelän leirin eilen Mijaksessa, Espanjassa, veljeni kanssa ja tavoitteena on saada maantiepyörillä parin viikon aikana alle hyviä treenejä, kilometrejä, vauhdin hurmaa, aurinkoa ja maisemista nautiskelua. Etelän leirin ehkä tärkein tehtävä on kuitenkin jokavuotinen piristys harmaaseen ja synkkään Suomen talveen ja treenimotivaation nostaminen kisakauden kynnyksellä.Täällä jokainen pyöräilty kilometri on nautintoa, koska ilmasto on hyvä, ihmiset ovat ystävällisiä (etenkin autoilijat) ja mukavaa serpentiinimäkeä riittää myös yöuniin asti. Tänään kelit olivat kohdallaan ja 25 asteeseen lämpötilan nostanut aurinko lämmitti mukavasti ihoa. Sääret ja käsivarret saivat tämän vuoden ensimmäisen aurinkoannoksensa. Pyöräily tuntui mukavalta ja parin tunnin lenkki tuntui oikeastaan liian lyhyeltä. Suomen talvessa pyöräillessä pari tuntiakin saa vääntää nihkeesti ja tuskainen ajo saa ajatukset helposti suuntautumaan kodin lämpöön. Täällä lämpö tekee hengittämisestä mukavampaa, lihakset toimivat paremmin ja sydämen syke ei pääse nousemaan yhtä korkeaksi, kuin Suomessa talvitamineissa "kelatessa".


Näkymä asunnon parvekkeelta

Yksi pieni kommellus sattui matkan aikana. Saavuimme veljen kanssa Mijakseen yöllä ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan lukuunottamatta ehkä kaikkein yksinkertaisinta asiaa: kämpän oven avausta. Miten voikin olla asunnon oven avaaminen keskellä yötä niin vaikeaa, kuin se nyt oli. Vaikka avain oli oikea, niin tekniikka vain oli väärä. Emme saaneet puolen tunnin yrittämisestä huolimatta ovea auki ja turvauduimme ketterinä urheilumiehinä kolmen metrin korkeudessa olleesta ikkunasta sisään kömpimiseen. Hieman hirvitti jos joku vaikka epäilisi murtovarkaaksi, mutta hyvin siitä selvittiin. Saimme oven sitten sisäpuolelta auki ja hetken mietittyämme keksimme myös, miten helposti ovi olisikaan auennut avaimella. Hieman otti pannuun, kun tajusi miten yksinkertaista se oli, mutta ehkä itselleen voi antaa armoa. Kello oli lähes 3 yöllä ja ajatuksen kulku ei ollut paras mahdollinen. Olimme pitkästä matkasta väsyneitä ja halusimme vain nopeasti nukkumaan.

Nämä etelän reissut ovat olleet aina ikimuistoisia ja viihdyttäviä. Kommelluksia on sattunut ja hauskoja hetkiä. Tämäkin leiri alkoi hauskasti ja toivottavasti myös jatkuu niin. Lisää kirjoituksia on luvassa myöhemmin... siihen asti kuulemiin.