perjantai 28. helmikuuta 2014

Talven harjoittelusta ja muusta

Nyt on taas hetki kulunut viimeisimmästä päivityksestäni. Wattbike-cup on ohi ja seuraavaksi mielessä välkkyy jo lähestyvä kesä ja kisakausi. En tosin vielä hirveällä innolla odota sitä, koska itselle tyypillisellä tavalla tässä vaiheessa vuotta kunto ei aiheuta hurraa-huutoja. Herkkyys on kateissa ja välillä iskee jopa toivottomuus, kun tuntuu että kotoisen Jyväskylän mäkien kapuaminen aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta jo koulumatkoilla, mutta tiedän että kun kisat alkavat lähestyä niin myös kunto pompsahtaen kohoaa. Tosin kyllä hyviäkin fiiliksiä on ollut paljon. Jotenkin treenaaminen on mulle niin psykologista, että fiiliksellä on hyvin suuri merkitys. Sen huomaa myös siitä, että testeissä ei koskaan saa puristettua itsestään aivan viimeisiä mehuja irti. Vasta isot kisat (etenkin SM-kisat) saavat kropan syttymään. Parhaimmat suoritukseni ovat oikeastaan järjestelmällisesti joka vuosi tulleet juuri SM-kisoissa. En siis vedä tämänhetkisestä kunnosta vielä turhan suuria päätelmiä, koska kesän pääkisoihin on vielä kiitettävän paljon aikaa ja ei ole paniikkia vielä.

Harjoitteluintoni on vaihdellut suuresti talven aikana. Pääpiirteittäin motivaatio on kuitenkin ollut korkeampaa kuin viime talvena. Yleensä menee niin, että kun pääsen vauhtiin niin teen paljon kovalla innolla ja sitten kun alkaa väsyttää niin lepään monesti turhankin pitkään enkä meinaa löytää uudestaan intoa treeniin. Itsellä toimii parhaiten se että lähes joka päivä tekee edes jonkinlaisen treenin jotta "tatsi" pysyy päällä paremmin. Mutta hurjastelemaan ei voi ruveta. Urheilu ei saa myöskään olla elämän ainut asia vaikka kyse olisi mistä tahansa huippu-urheilusta. Se on vain yksi asia muiden joukossa, joten sillä ei kannata pilata kaikkea muuta, vaan siitä kannattaa ottaa edut ja hyödyt irti ja tehdä sitä omista lähtökohdista ilman pakkotreeniä. Silloin tuloksetkin todennäköisesti ovat parempia. Esimerkiksi avioliitto ja opiskelu ovat tärkeitä asioita joihin haluaa käyttää aikaa. Ja kaikki asiat kyllä pystyy hoitamaan niin että ne eivät häiritse toisiaan.

Tämä talvi on ollut ongelmallinen kelien osalta, koska olen tottunut tekemään talvisin paljon hiihtotreenejä vaihtelun vuoksi. Nyt en ole edes pistänyt suksia kertaakaan jalkaan joten harjoittelun pääpaino on ollut pyöräilyssä. Kaipaisin kuitenkin vaihtelua ja siksi ei aina innosta lähteä kurakeleihin pyöräilemään. Nyt pyöräilyä tulee siis paljon talven ympäri. Voihan sillä tosin olla positiivisiakin vaikutuksia kesän suorituskykyyn, kun suuremman osan treenistä tekee juuri niillä liikkeillä ja lihaksilla joita pyöräilyssä käytetään. Kuitenkin on hyvä tehdä vähän muutakin niin pysyy motivaatio parempana.

Tänä talvena olen keskittynyt siihen ajatukseen, että siirryn ajamaan lyhyempiä kisoja eli maantiellä tempoja sekä maastossa XCO-kisoja. Maastomaratonit sekä maantiekisat jätän näillä näkymin niille, joilla on halua jauhaa pyörällä 5 tunnin lenkkejä lähes päivittäin. Sellaisella jumituksella ei kuitenkaan pyörä liiku mihinkään lyhyemmillä matkoilla (1-2 tunnin kisoissa). Itselle on aina toiminut vähäisemmät treenimäärät, kuin keskimäärin. Keskityn treenin laatuun ja siihen että maltan levätä myös riittävästi. Monella pyöräilijällä perusongelmana on varmasti se, että puurtaa väkisin pitkää siivua vaikka kroppa on aivan raunioilla. Kyllähän sillä jotkin ominaisuudet kehittyvät (jaksaa ajaa aina vain pidempään), mutta jos kisoissa haluaa pärjätä niin ei siellä katsota pelkästään treenitunteja. Täytyy löytyä myös ärhäkkyyttä ja sähinää. Diesel-koneet jäävät auttamattomasti vaan jalkoihin XCO-kisoissa. Itse olen ollut hieman diesel ajoittain, mutta olen nyt pyrkinyt treenaamaan niin että jatkossa olisi enemmän sähinää, vaikka ei sitten jaksaisikaan välttämättä esimerkiksi kolmea tuntia ajaa samalla tahdilla.

Lumettomia kelejä lukuunottamatta treeniolosuhteet ovat nyt hyvällä tasolla verrattuna viime talveen. Iso kiitos kuuluu wattbikea maahantuovalle yhteistyökumppanilleni Indoor Sports Oy Finlandille, joka on mahdollistanut wattbike-pyörän käyttööni. Olen päässyt tekemään tehokkaita sisätreenejä välittämättä ulkolämpötiloista tai muista seikoista. Tyypillisiä treenejä ovat olleet 4x4 ja 4x10 minuutin vauhtikestävyysvedot. Myös pidempiä ja rauhallisempia siivuja olen ajellut. Wattbike on niin mainio laite, kun ei tarvitse kuin hypätä satulaan ja alkaa ajamaan. Huoltoa tarvitsee tehdä hyvin harvoin ja kaikki vaan toimii erinomaisesti. Näytöstä saa luettua kaikki tarvittavat tiedot ja ajotuntuma on hyvin luonnollinen. Viime talvena on tehnyt käytännössä lainkaan kovempia treenejä ja kevään kisoissa oli vauhti aivan hukassa, mutta nyt olen tehnyt keskimäärin 1-2 kertaa viikossa kovempaa treeniä. En halua että "ylärekisterin" tehot tippuvat liikaa talven aikana. Muuten kisoista tulee tuskaisia ja tulee kiire nostaa suorituskykyä kesän lähestyessä. Olen tehnyt nyt myös poikkeuksellisen paljon voimaharjoittelua kahvakuulalla sekä keskivartalotreeniä. Se on ollut tällaiselle kokemattomalle rankkaa, mutta luulen että koko kropan voimatasoja saa tällä tavalla hieman hinattua ylöspäin. Ja kun kahvakuulatreeni on tarpeeksi intensiivistä niin sähäkkyyden löytyminen kisoihin saattaa olla mahdollista. Peruskuntoharjoittelua en ole myöskään unohtanut ja tavoite on ollut ajaa viikoittain useampi rauhallinen lenkki.

Jos saan tulevat kuukaudet tehtyä hyvää ja tasaista työtä kunnon eteen, niin merkittävä kehittyminenkin on mahdollista.

Kuulemiin! Seuraavassa blogitekstissä pystyn taas kertomaan jotain uutta harjoittelun etenemisestä...