keskiviikko 17. joulukuuta 2014

SM-kulta, harjoitteluun uutta tulta!



Viikonloppuna onnistuin lisäämään jälleen mitalitiliä Wattbiken edellisten SM-mitalien jatkoksi. Tällä kertaa onnistuminen palkittiin kultaisella värillä. Olen kelannut kisan jälkeen fiiliksiä ja pohtinut että miksi kierrän tätä Wattbike-cupia vuodesta toiseen ja kisasta kisaan. Viimeisimpään kisaan tuleminen oli tällä kertaa hieman haastavaa, sillä treenit oli menny metsään (tai siis niitä ei vaan ollu juuri tullu) opiskelu ja muiden kiireiden takia ja motivoituminen kisaamiseen ei ollut helpoin tehtävä. Muutenkin tänä syksynä on ollut haastavaa kun kolme kisaa on järjestetty noin kuukauden sisään ja ei ole juuri ehtinyt kisojen välissä hengähtää. Silti olen jaksanut ja halunnut kiertää kisoja. Tunnelma, kaverit, erinomaiset järjestelyt, hienhaju, kannustus, kärsimyksen aistiminen, voitonhuuma, hyvä yhteishenki, kaikkensa antaminen, taistelu rinta rinnan toisia vastaan. Siinä joitain asioita joita tuli mieleeni miettiessäni Wattbike-kisojen ainutlaatuisuutta.

Yöllisen lumimyräkän ja sähkökatkoksen saattelemina nousin aamupalapöytään ja kynttilän valossa aloin suunnitella taktisia kuvioita iltapäivän kisaan. Puurolautasen ääressä päätin asettaa tavoitewatit n. 530 tienoille ja ajan n. 4:30 paikkeille. Olen pyrkinyt ajamaan kisat aina mahdollisimman pitkälti satulasta, lukuun ottamatta 1 km ja sitä lyhyempiä matkoja. Nyt halusin mullistaa käytäntöni ja kokeilla jotain uutta. Täytyy muistaa, että jos ei tee jotain muuta, ajastakaan ei voi odottaa mitään uutta. Ajattelin kokeilla ajaa viimeisen puolikkaan kisasta putkelta, voimien niin salliessa. Saavuin kisapaikalle veljeni kanssa ja haimme hyvät lämmittelytilat pyöräliike Lundbergin takahuoneesta. Turisemisen ja kisojen seuraamisen yhteydessä hioin suunnitelmia ja starttailin lämmittelyä. Hetki ennen omaa starttia havahduin hurjaan karjuntaan. Mietin hetken, tekeekö joku kuolemaa. Siltä se ensin kuulosti! Sitten alkoi hymyilyttää kun kuulin, että naisten sarjan voittaja vain päätti näyttää muille esimerkkiä ja tehdä uuden Suomen ennätyksen laittamalla kaiken likoon.

Miehet ryhmittyivät starttiin muuttolintutyylisesti lintuauramuodostelmaan. Oli harvinaista että pyörät oli tällä kertaa laitettu kolmeen kolmen pyörän riviin (yleensä vain yksi rivi). Pekka "Mr.Wattbike" Nieminen oli valinnut auramuodostelmassa "tuulenhalkojan" paikan ja ajoi yksin ensimmäisen rivin keskellä. Itse valitsin keskipaikan takarivistä ja ajattelin, että jos edessä olevan veljeni Sasun ”peesi” siivittäisi parempaan ajosuoritukseen. Sasu kuittailikin: ”Kolmas paikka on aina maantiekisoissakin paras paikka ajaa.” Niin se taisi tälläkin kertaa mennä, vaikka Wattbikeilla ajettaessa ei voi hirveästä vastatuuli myräkästä puhuakaan. Humina on kova, mutta tuuli ei käy ja pyörä ei liiku.

Otin maltillisen startin ja aloitin tähyämisen 530W lukemiin. Ensimmäiset kaksi minuuttia tuntuivat jälleen melko helpolta ja ihmettelin, että neljän kilometrin kisalle tyypillinen ”kahden minuutin kuoppa” odotutti itseään. Ehdin jo tuudittautua huippuonnistumisen iloon, kunnes ”kuoppa” ilmaisi itsensä voimakkaasti 20 sekunnin jälkeen. Tuntui samalta, kuin joku olisi hypännyt lisäpainoksi niskaan. Ajaminen muuttui hervottomaksi taaperrukseksi ja henkeä ahdisti kuin voimattoman pienen eläimen vapistessa nälkäisen krokotiilin edessä. Täytyi siirtyä vaiheeseen kaksi hieman etuajassa. Tavoite oli ajaa satulasta kolmen minuutin kohdalle ja sitten iskeä magneettivastusta peliin ja runtata putkelta hämärän rajamailla viimeinen puolitoista minuuttia. Kunto petti ja en pystynyt siihen mihin oletin pystyväni. Jouduin menemään vielä uudestaan satulaan ja sitten taas uudestaan putkelle. Turha ylös-alas sahaaminen oli vain viivytystaistelua ennätysjunan liihotellessa ulottumattomiin. Lisäksi jatkuva ajotyylin vaihtelu kulutti voimia ja täytyi taistella, että maaliviiva tuli saavutettua. Tiesin, että siimaa ei voi löystää, sillä Sasu ei hyydy. On uskomatonta että pikkuveli pystyy ajamaan vakiovauhdilla kisan kuin kisan. Mulla wattikäyrä kääntyy aina alaspäin, mutta veli mennä porskuttaa ja välimatka alkaa kutistua jos alan uupumaan. Ja kisan jälkeen Sasu on kuin ei olisi ajanutkaan. En voi käsittää että hän on vaan niin hyvässä kunnossa. 

Katso alla olevasta linkistä, millaista oli tunnelma kisoissa:

Alla tulokset kisasta:

Tulokseksi tuli toiseksi paras aikani koskaan, 4:33 ja risat. Watteja kertyi 519. Vaikka olinkin tyytyväinen ajooni ja siihen, että paransin selkeästi Jyväskylän kisasta, jäin kuitenkin kuutisen sekuntia omasta kahden vuoden takaisesta Suomen ennätyksestäni 4:27, johon täytyi survoa aikanaan 556W. Huolissaan täytyy olla hieman myös siitä, että Sasun ennätykset paukkuivat jälleen rikki ja pyörremyrsky odotuttaa jälleen entistä lähempänä. Vaikka onnistuin jälleen ihmeellisesti pitämään veljen takanani, uho on kuulemma kova seuraavaan kisaan: 10 km SM Espoossa. Siellä on kovana haasteena myös Jussi Nummikon viime vuonna ajama SE 12:06. Toivottavasti Jussi saapuisi myös itse paikalle puolustamaan ennätystään.

Tänään sain uutta piristystä harjoitteluun, kun kävin KIHU:lla tekemässä polkupyöräergometrillä MACT-testin. Testin tarkoituksena oli selvittää harjoittelutehot määrä- ja tehointervalliharjoituksiin. Testissä poljetaan aina 25 sekuntia tietyllä kuormalla ja palautellaan 95 sekuntia. Tämän jälkeen ajetaan taas kovemmalla kuormalla 25 sekuntia jne. Hommaa jatketaan niin kauan kuin kampi pyörii. Hapot oli ihan korvissa kun kampi pysähtyi viimeisen vedon lopussa. Testi lähti liikkeelle n. 400 W tehoilla. Nostot olivat noin 40 W per kuorma. Lopetuskuorma oli jotain 880 W, mutta kampi ei siis enää liikkunu laisinkaan kuorman viimeisillä sekunteilla. Testi oli mielenkiintoinen, kun piti ajaa ”vain” 25 sekuntia tietyllä kuormalla ja sai sitten hetken huokaista. Oli kuitenkin havaittavissa että laktaattia kumuloitui jatkuvasti lisää ja palautuessa ei lopussa syke enää tippunu lainkaan pk-alueelle. Kerrankin oli kaikki todella pelissä. Suosittelen testiä muillekin, jos haluaa tuntea happomyrskyn jaloissa!

On aika siirtyä valmistautumaan saapuvaan jouluun ja hiljentymään joulun sanoman äärelle! Treenejä en kuitenkaan unohda, sillä nyt on koulukiireiden helpottaessa oiva mahdollisuus kerryttää tunteja treenipankkiin joulun aikaa unohtamatta. Rauhaisaa joulua kaikille!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Leijona jahtasi antilooppia, kooste Hyvinkään Wattbike-kisasta 29.11.2014



Edellisestä Wattbike-kisasta ehtikin vierähtää vain kaksi viikkoa, kun oli aika hypätä jälleen satulaan ja ottaa mittaa kilpakumppaneiden päivän kunnosta. Lepoviikolle osunut kisa mahdollisti mulle optimaalisen suorituskyvyn kisapäivälle, kun edellisten viikkojen treeneistä pääsi palautumaan mukavasti ja valmistautumaan hyvin kilpailuun. Edelliseen Jyväskylän kilpailuun en juuri erityisemmin valmistautunut, kun tein edeltävät treenit suunnitelmien mukaan ja otin kisan vain harjoituksena. Oli tämä Hyvinkään kisakin harjoitus, mutta pystyin siihen paremmin kuitenkin valmistautumaan. Perjantaina kokeilin kuntoani kotona 200 metrin harjoituksella ja totesin, että kroppa on ainakin lyhyelle matkalle hyvässä vireessä.
Kisa järjestettiin mahtipontisissa olosuhteissa Hyvinkään suurimmalla kuntosalilla (Fit24) ja Hyvinkään Pyöräilijät olivat tehneet Wattbiken maahantuojan kanssa hyvää yhteistyötä kilpailun eteen. Samalla oli järjestetty tuote-esittelyjä ja lämmittelymahdollisuudet olivat erinomaiset. Myös itse kisatila oli sopiva hyvän tuloksen saamiseen. Ehkä tästä kaikesta johtuen pyöräilijät kiittivät ja kumarsivat ja osallistuivat ilahduttavan runsaslukuisesti tapahtumaan. Wattbike-pyöriäkin oli tuotu paikalle kahden auton voimin. Täytyy arvostaa järjestäjien työtä ja innokkuutta lajin eteen!

En muista, että olisin koskaan ennen polkenut kolmea kisaa saman päivän aikana. Nyt siihen annettiin mahdollisuus, mutta pienenä varjopuolena oli pitkäksi venynyt kisapäivä ja ruokahuollon järjestelyt. Onneksi läheisen kauppakeskuksen RAX-buffetista löytyi ”urheilijan evästä” ja vieläpä riittämiin nälkäisille kestävyysharrastajille, joten energiatasot pysyivät hyvin stabiilissa.

Kisat aloitettiin 200 metrin pyrähdyksellä ja siinä täytyi erityisesti olla tarkkana, että lähdön pystyi suorittamaan täsmällisesti oikealla lähtöhetkellä, koska jokaisella sadasosallakin on paljon merkitystä alle 10 sekunnin suorituksessa. Sain hyvän startin, tosin oma näyttöni lähti hieman muita jäljessä liikkeelle lähtölaskennassa, mutta keskityin vain omaan näyttööni ja omaan ajooni, enkä välittänyt vaikka muut jo
200 metrin kisassa oli kova räminä päällä! Kuva: HyPy
puhisivat täyttä höyryä eteenpäin. Voitin lopulta kisan ja olin hyvin tyytyväinen ajooni ja noin 1500 watin keskitehoon. 1 km kisassa tarjoiltiin mahdollisuutta lähteä hakemaan uutta ennätystä kahden viikon takaiseen omaan ennätykseeni. Päätin lähteä tällä kertaa liikkeelle hieman suuremmalla vastuksella ja ajaa suurimman osan kisasta putkelta. Taktiikka onnistui alussa ja pidin hyvää vauhtia päällä. 45 sekunnin kohdalla kuitenkin iski armoton happo jalkoihin ja vaikka poljin putkelta, en vain jaksanut enää painaa kampea yhtään nopeammin kuin mitä etana juoksee suolla. Vauhti tyssäsi aivan paikalleen ja irvistysten saattelemana taivuin toiseksi, Harry Strömbergin viedessä ansaitun voiton. Tein silti oman ennätykseni ja olin tyytyväinen annettuani kaikkeni pyörän päällä. RAXin pizzatkin hapuilivat jo kurkussa ja kaipailivat ulkoilmaa. Onneksi sain pidettyä ne kuitenkin visusti sisällä. 

10 km kisaa pelkäsin eniten. Eniten pelkäsin, että mun ja Sasun veljeskamppailussa hallinta kääntyisi Sasulle. Olen vielä toistaiseksi voittanut jokaisen Wattbike-kohtaamisen, mutta hiljalleen veli on tullut jo hieman turhankin lähelle ja himoitsee armottomasti perheen sisäistä Wattbike-valtikkaa itselleen. Lähdin ajamaan kymppiä omalla vauhdillani ja puolivälissä olin vielä lähellä Suomen ennätysvauhtia. Ero Sasuun tuntui turvalliselta (9 sekuntia), mutta kuinkas kävikään. Ajo muuttui väkinäiseksi ja Sasu pisti ilmeenkään värähtämättä yhden vaihteen ja 100 wattia lisää kampiin. Ero alkoi kutistua ja tuntui varmasti samalta, kuin antiloopista joka juoksee karkuun nopeampaa leijonaa odottaen vain sitä tappavaa iskua, kun leijona saavuttaa. Ja vaikka kaikkensa tekee, ero vain pienenee. Sain todeta tämän kamppailussa, eron ollessa jo alle kaksi sekuntia. Tällä kertaa leijona lähti liian kaukaa takaa-ajoon ja antilooppi selvisi säikähdyksellä. Voitin huikean jännittävän väännön vain noin kolmen kymmenyksen turvin. 

Kokonaissaldo kisoista oli siis mukava: 2 voittoa, 1 kakkossija ja yksi ennätys. Nyt voi jatkaa edelleen hyvillä mielin harjoittelua ja valmistautua jo vajaan kahden viikon päästä tulevaan Wattbike-cupin kolmanteen osakilpailuun. Kyseessä on 4 km SM-kisat Keravalla. Tiedossa on happoa, huutoa ja sankareita. Toivottavasti sielläkin olisi porukkaa vähintään yhtä kiitettävästi kuin Hyvinkäällä. Sitä kohti siis…

tiistai 18. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa taas ”hanat auki”: Wattbike-cupin avaus Jyväskylässä 15.11.2014



Tänä syksynä on jälleen tuntunut, että kroppa on päässyt hieman uinahtamaan pk-harjoittelun aikana. OIen saanut tehtyä ihan mukavasti harjoituksia ja etupäässä harjoitukset ovat koostuneet kevyistä peruskestävyyslenkeistä, joilla olen lähtenyt rakentamaan harjoittelusykliä kohti uutta kisakautta. On ollut mukava ottaa mukaan myös kesätauon jälkeen kuntosaliharjoituksia ja ”rääkkäysvetoja” Wattbiken satulassa. Muutamia päiviä lukuun ottamatta harjoittelu on maistunut hyvälle ja on ollut ilo tähdätä tekeminen ensi kauteen ja miettiä jo seuraaviakin kausia.
Jyväskylässä kelpaa pyöräillä!

Haluaisin aina nähdä harjoittelun tulokset välittömästi, mutta urheilu vaatii pitkäjänteistä odotusta, jonka jälkeen koittaa mahdollisesti palkinto. On vaikea sitoutua työskentelemään pitkään jonkun tavoitteen eteen, mutta se on urheilussa vain välttämätöntä. Harjoittelun ohessa odotin innolla ja hieman kauhun sekaisin tuntein Wattbike-cupin avausta. Ajatus kisaamisesta kankein ja puhdittomin jaloin ei ollut kaikkein houkuttelevin, mutta kiehtovaa oli päästä jälleen kokeilemaan miten auki hanat saa tähän aikaan vuodesta. Alavireiset kuntotestit ja voimattomuus vauhdikkaissa vedoissa loi hieman epäilyksen varjoja kisatulosten ylle. Tosin kaikki edellä mainittu menee harjoittelun piikkiin, koska tänä vuonna jaksotan harjoitteluani enemmän ja pyrin kehittämään kerrallaan vain joitain ominaisuuksia. Kovempien vetojen aika on vasta myöhemmin talvella.

Wattbike-kiertue pysähtyi tämän talven ensimmäiselle etapille kotipitäjääni, Jyväskylään. Tämän vuotuisen kiertueen startille oli luotu hyvät puitteet aivan kaupungin keskustaan, ostoskeskus Tawastiin. Kisaa vielä ennakoitiin edellisenä päivänä Yle Radio Keski-Suomessa, jonka toimittajalle pääsin kertomaan lajista. Tästä ja keskustasijainnista huolimatta kansa löysi melko harvalukuisesti kisapaikalle. Myöskään kilpailijat eivät varmaan vielä olleet asennoituneet cupin alkuun, kun saapuivat melko harvalukuisena populaationa paikalle. Joka vuosi on sama juttu, että ajajat eivät tahdo löytää kisoihin. Nämä kisat tekevät hyvää pääkopalle. Ei ole järkeä jauhaa vain omassa olohuoneessa kuntopyörää tasaisen tappavalla junnauksella koko talvea. Wattbike-cup antaa mahdollisuuden tavata pyöräilykansaa talven aikanakin ja testata omaa kuntotasoaan. Toivoisin, että pyöräilijät tulisivat paikalle runsaammalla joukolla. Se olisi kunnioitus järjestäjien työmäärää kohtaan ja pitäisi lajin elinvoimaisena ja arvostettuna. Toivottavasti seuraavaan Hyvinkään kisaan löytäisi tiensä useampi pyörähirmu.

Kuva: http://vaajte.kuvat.fi/kuvat/Wattbike+Cup+/

Matkavalikoima oli viime vuoden cup-avauksen tyylinen: 1 km ja 4 km lyhyet rypistykset. Ensin starttasi kilometrin raakaa voimaa mittaava rypistys. Otin tasaisen startin ja etenin aluksi toisena, kunnes nostin sijoituksen kärkeen. Ajajat rynnistivät pyörien päällä puhisevan biisonilauman lailla eteenpäin. Matkan pituus yllättää joka kerta. Minuutin mittainen suoritus ei tunnu ennakko-odotuksissa kovinkaan pitkältä, mutta puoli minuuttia ajettua tuli taas todettua oma typerä ajatusmalli. Viimeinen puoli minuuttia oli putkelta kiemurtelua, selviytymistaistelua metri metriltä kohti kuviteltua maaliviivaa. Minuutin suorituksessa ei juuri ehdi muuhun keskittyä kuin painamaan polkimia männän lailla kohti lattiaa. Kaikki muu häipyy yhdeksi sumuksi. Maalissa tajusin voittaneeni ja mukavinta oli tietysti, että sain pidettyä viime vuoden komeetan, Sasun, takanani. Otimme kaksoisvoiton ja ajoin oman ennätykseni, jota paransin vajaa neljä sekuntia. Olin supertyytyväinen ajooni ja siihen että kausi oli avattu hyvissä merkeissä. Neljän kilometrin kisaan palautumiseen annettiin armeliaasti kahden tunnin mittainen siivu, josta suurin osa tuli käytettyä palautteluun ja lämmittelyyn. Väsymys painoi koivissa vielä kisan startatessa. Tiesin, että voittoani kilometrin kisassa ei kovin moni sulattanut. Ajattelin että tästä kisasta tulisi varmasti edellistä kovempi taisto. Starttasin ehkä hieman innokkaasti kisaan ja ajoin yli voimieni ensimmäiset 1,5 kilometriä. Olin aivan sippi kisan puolivälissä. Jalat odottivat jo antautumista ja etumatkani kutistui jatkuvasti Sasuun ja Toni Tähteen. Viimeisillä sadoilla metreillä yritin löytää vielä taistelutiikerin hampaat ja pystyin pitämään kilpakumppanit takanani vaivoin. Olin pettynyt aikaani, mutta tietysti voittoon ei voi koskaan olla pettynyt. Tästä on hyvä lähteä taas eteenpäin. 
Kuva: http://vaajte.kuvat.fi/kuvat/Wattbike+Cup+/

Sitten on taas aika lähteä lenkille. Kohta sitä ajetaan taas uudestaan cupin kisaa. Wattbiken toinen osakilpailu on vajaan kahden viikon päästä Hyvinkäällä. Älkää jättäkö tilaisuutta käyttämättä, sillä tarjolla on tällä kertaa kolme matkaa. Kisata saa koko rahan edestä. Pitäkää (Wattbiken) kammet pyörimässä…

tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksy lähenee ja mieliala paranee



Syksy lähestyy kovaa vauhtia ja kesän lämmöllä hellivät kelit alkavat varmaan olla hiljalleen takanapäin. Pari kisaa tuli ajettua viime blogin jälkeen vielä lisää ja niiden seurauksena kaudesta jäi hyvä mieli kaikkien pettymysten ja alavireisyyden jälkeen.

Lenkillä Jyväskylän maisemissa.
Aloitin taas Jyväskylässä opiskelut ja siirryin erilaiseen, paljon mukavampaan, päivärytmiin kesätöiden jälkeen. Opiskeluissa läsnäoloja on melko vähän, mutta itseopiskelua riittää runsaasti. Mukavaa oli Jyväskylään takaisin siirtyessä kuulla iloinen uutinen yhteistyökumppanini Wattbiken (Finnrowing Oy) taholta. He mahdollistivat minulle monitori- ja tankopäivityksen Wattbikeen ja olin innoissani, kun pääsin ottamaan syyskuun alkupuolella käsiini uuden monitorin paketista. Nyt talviharjoittelua pystyy toteuttamaan entistä tarkemmin ja myös omatoiminen kunnon testaaminen helpottuu. Uudessa monitorissa on parempi kapasiteetti ja muisti sekä enemmän muokattavia toimintoja. Tämän johdosta se on huomattavasti käyttäjäystävällisempi. Uudella tangolla saa entistä pyöräilymäisemmän ajo-asennon, jossa jaksaa veiputtaa useampia tunteja. En ole vielä aloittanut Wattbike-harjoittelua, koska ulkonakin on vielä ollut hyvät kelit ja harjoittelu on vielä siirtymävaiheessa. Wattbike tulee kuitenkin olemaan erittäin tarpeellinen talviharjoittelussa ja mielestäni Wattbike on pyöräilijän paras apuväline pyörän lisäksi. Tietysti myös Wattbikella kisailu on mahtavaa ja on hienoa, että uusi cup pyörähtää taas marraskuussa käyntiin. Ympärivuoden etenkin kovempien vetotreenien tekeminen on yksinkertaisen simppeliä. Se, että Finnrowing haluaa tukea harjoitteluani, lisää suuresti motivaatiotani, kun joku uskoo siihen että pystyn vielä kehittymään.

Töiden päättymisen jälkeen mieliala on ollut paljon kirkkaampi. En muista heti sellaista syksyä, jolloin treeni olisi maistunut yhtä hyvin. Kaikki lähti siitä, kun hyppäsin tauon jälkeen jälleen elokuun lopussa pyörän selkään, tavoitteenani virittää kunto viikossa riittävän kovaksi legendaarista Tähtisadeajoa varten. Ajaminen oli heti pitkän lepokauden jälkeen nautinnollista ja päätin mennä syyskuun alun kunniaksi availemaan keuhkojani Keski-Suomen maastopyörämestaruus kisoihin Laajavuoreen. Ratana oli tuttu ja turvallinen kilometrin mittainen rata, jota yleinen lähtö kiersi viime vuotuiseen tapaan 15 kierrosta. ”Täyttä tuskaa”, muistelin viime vuoden rypistystä. Rata ei ylvästele teknisillä elementeillään. Pohja on yhtä polun pätkää lukuun ottamatta kovaa hiihtolatupohjaa, mutta mutkia ja kiihdytyksiä on koko ajan sekä pieniä teräviä nousuja. Koko ajan joutuu painamaan tukka putkella ja syke maksimilla. Heti kun luulee levähtävänsä, joutuu taas kiihdyttämään putkelta mutkasta. Nautin teknisesti helposta reitistä, kun voi antaa vaan fysiikan puhua. Täytyy myöntää että jatkuva kiihdyttely ei ole itselleni aivan ominta alaa, mutta silti tykkään valtavasti Laajavuoren radasta. Harmittavasti yleisen lähtöön ilmaantui vain kourallinen kuskeja. Liekö kylmä ilma sateen uhkineen karkottanut kaikki elite-kuskit. Aiemmissa lähdöissä oli kuitenkin kiitett

ävästi osallistujia. Lähdin ajamaan paukusta lähes täysiä ja pystyin tekemään ensimmäisillä kymmenellä kierroksella merkittävän eron seuraaviin kilpailijoihin. Tavoitteenani oli ajaa seuraavat kierroksella kiinni. Tavoite ei onnistunut sillä ajamattomuus ja liian kova alkuvauhti alkoivat näkyä viimeisillä viidellä kierroksella ja vauhti tippui huomattavasti. Pääsin kuitenkin maaliin selvänä voittajana ja luottavaisena siihen, että kunto vielä hieman kohenisi viikonlopun Tähtisateisiin. Seuraavana päivänä kävin maantielenkillä ja hyydyin kesken lenkin. Energiat loppuivat ja jaksoin vaivoin kotiin asti. Ajattelin, että on parempi pitää huilia viikonlopun kisaan asti.

Tähtisadeajot pidettiin viikonloppuna ja uskomatonta että jälleen kerran oli t-paita kelit ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Epävakaisen viikon jälkeen oli todella unelmaa päästä ajamaan kisaa kesäisissä olosuhteissa. Olin tehnyt hyvät hiilihydraattitankkaukset edellisenä päivänä ja kisaankin varustauduin riittävällä eväs- ja juomamäärällä. Tankkaus ja harjoittelemattomuus näkyivät kisan startissa, kun en meinannut millään pysyä kärkijoukon mukana ensimmäisiä kilometrejä. Jokaisella metsäpätkällä tipuin letkasta ja tieosuuksilla jouduin tempomalla kaventamaan eroa. Olli Miettinen ja Heikki Tukki pääsivät karkuun ensimmäisten 10 km aikana ja jäin takaa-ajamaan Jaakko Topparin kanssa kaksikkoa. Tähtisadeajot on aina ajettu teknisesti melko helpolla reitillä. Valtaosa reitistä on hiekkatietä ja on reitille asfalttiakin jonkin verran mahtunut. Nousuja on paljon ja metsäautotiepätkät ja helpot röykytyspolut rytmittävät tieosuuksia. Fyysisesti reitti on haastava. Tosin ajoaika ei kärjellä ole 60 km matkalla kuin hieman päälle kaksi tuntia, mutta se aika mennään kuin tempokisoissa. Emme saaneet Topparin kanssa kärkikaksikkoa kiinni, vaan hävitimme heidät melko pian jo näköpiiristä. Tein oman ratkaisuni tämän vuoden välikirimäessä (Lehmämäki), jossa pystyin tiputtamaan Topparin. Jatkoin matkaani yksin ja pääsin hyvin lähelle toisena ollutta Tukkia. En pystynyt kuitenkaan ajamaan häntä kiinni. Toiselle 30 km kierrokselle lähdin edelleen takaa-ajajana ja vaikka en mielestäni juuri hiipunut ja väsynyt toisella kierroksella, ero kärkeen kasvoi tasaisesti ja saavuin maaliin kolmantena. Olin tehnyt yhden kesän parhaista suorituksistani ja kaudesta jäi käteen paljon makeampi maku. Finlandia-pyöräilyn karvas maku haihtui kielen päältä kertaheitolla. Jatkoin tyytyväisenä treenikautta.

Jyväskylässä riittää hienoa luontoa!
Olen aktivoitunut jo tässä vaiheessa vuotta valmistautumaan ensi vuoteen. Siitä olen innoissani. Pienillä muutoksilla olen hakenut harjoitteluuni lisää laatua ja monipuolisuutta sekä maksimoinut palautumisen ja kropan toimintakunnon. Tärkeimpinä asioina on se, että olen pitänyt paremmin huolta riittävistä yöunista ja ravinnon määrästä ja laadusta. Olen nukkunut enemmän ja syönyt säännöllisemmin ja hieman terveellisemmin. Myös lenkeille olen ottanut yleensä jotain mukaan evääksi. Ennen olen pyrkinyt tekemään lenkit mahdollisimman vähällä ravinnolla. Myös urheilujuomaa olen kokeillut nyt pidemmillä lenkeillä ja todennut että palautuminen lenkeistä on ollut huomattavasti nopeampaa. Kolmas merkittävä seikka parempiin harjoitusvaikutuksiin on se, että olen aloittanut venyttelemään (ennen en ole juuri venytellyt) ja olen keskittynyt myös paremmin keskivartalon kunnosta huolehtimiseen. Olen havainnut että syvien vatsalihasten tuki on ollut täysin olematon. Yläkropan jatkuvat jumit ja rajoittuneet liikeradat, alaselkäkivut sekä jalkojen (etenkin takareisien) lihaskireydet ovat saaneet havahtumaan lihashuollon tärkeyteen. Motiivinani on ollut se, että kroppani on siinä kunnossa että harjoittelu on mahdollista ja maksimaalista. Tulosta on jo nyt tullut ja liikkuvuus on parantunut sekä alaselkäkivut hälvenneet. Suuret kiitokset Kim Harjulle (www.treeniharju.fi), joka suunnitteli minulle kropanhuolto-ohjelman.

Talviharjoittelu koostuu nyt syksyllä erityyppisistä voimaharjoituksista lähinnä kuntosalilla, pyörä- ja juoksulenkeistä sekä Wattbikella tehtävistä tehoharjoituksista. Juosta aion enemmän, kuin viime vuosina, koska tarvitsen kropalle enemmän iskutusta. Ylipäänsä treenimäärää olen suunnitellut huomattavasti viime vuotta enemmän ja harjoittelu on säännöllisempää. Katsotaan mihin kurssi lähtee osoittamaan. Hyvää treenimieltä kaikille ja hyviä kisoja niille, jotka vielä tänä vuonna ajavat kisaa. Seuraavassa blogissa hieman enemmän tietoa miten harjoituksissa menee ja mitä syksy on tuonut tullessaan…